Koronan pikkuhiljaa väistyessä on päivän politiikka tekemässä paluuta kovaa vauhtia. Takana ovat ne päivät, kun koko eduskunta kirkasotsaisesti yhdessä rintamassa, hallitus ja oppositio rintarinnan, kiisivät kansakunnan apuun koronaepidemian saavuttaessa maamme. No, ei ehkä Ano Turtiainen, mutta kaikki loput 199 edustajaa olivat yhdessä rintamassa. Nyt olemme palaamassa kovaa vauhtia politiikan likaiselle hiekkalaatikolle, jossa hallitus yrittää viedä omaa ohjelmaansa eteenpäin ja oppositio yrittää vastustaa ja heittää kapuloita rattaisiin sen minkä ehtii. Puolueet ovat löytäneet taas omat rakkaat ideologiansa ja asioita viedään eteenpäin niihin nojautuen ja taistelu on sen mukaista, likaista ja hurjaa. Kuntavaalitkin ovat jo tuossa ihan nurkan takana ja joissakin puolueissa oma kannatus saattaa hieman huolettaa.
Viikonpäivät saimme jännätä kaatuuko maamme hallitus vai löytävätkö puolueet sovun ja jatkavat käsi kädessä kohti auringonlaskua. Alunperin hallituksella oli tarkoitus pitää normaali puolivälin kehysriihi. Keskustapuolue oli kuitenkin eri mieltä. Sen mielestä nyt oli aika keskustella vakavasti hallituksen talouslinjoista. Neuvotteluiden pitkittyessä oltiin jo varmoja siitä, että hallitus kaatuu, mutta toisin kävi. Vihdoin kahdeksan päivän pitkien neuvottelujen jälkeen säätytalolta marssi ulos kameroiden eteen yhtenäinen ja hymyilevä hallitus. Kaikki hyvin valtakunnassa, vaikkei sopu Saarikon mukaan täydellinen olekaan. Suomen etu kuulemma velvoitti keskustaa pysymään hallituksessa. Saattoihan se olla myös keskustan oma etu, joka ratkaisi? Näin keskusta sai vakuutettua ainakin omat kannattajansa siitä, että he todellakin saavat hallituksessa äänensä kuuluviin
Monien mielessä keskusta on ajautunut hallituksessa vihervasemmistolaisen ideologian apupuolueeksi unohtaen omat kannattajansa. Kieltämättä keskusta jonkinlaista kasvojenkohotusta tarvitseekin, sillä kannatus ei ole lähtenyt nousuun, on johdossa ollut sitten Kulmuni tai Saarikko. Puolue on juuttunut 10-12% kannatuslukemiin kaikissa gallupeissa, joten vaikuttaa siltä, että se on lopullisesti pudonnut kolmen suuren eli demareiden, perussuomalaisten ja kokoomuksen kelkasta ja kaikki hokuspokus-temput on nyt käytettävä, jolla omaa profiilia saadaan nostettua. Apupuolueeksi ei kannata profiloitua.
Kaikille ei hallituskriisi ole näyttäytynyt todellisena kriisinä. Oppositiojohtajat Halla-aho ja Orpo leimasivat koko hallituskriisin suureksi näytelmäksi, jolla yritettiin pönkittää nimenomaan keskustan roolia hallituksessa. Ei välttämättä ihan kauhean kaukaa haettu ajatus tuokaan. Kaikilla meillä on varmasti muistissa edellinen hallituskriisi Sipilän pääministerikaudella, kun Soinin perussuomalaisten hajoaminen aiheutti ongelmia. Silloinkin näyteltiin melkoinen näytelmä. Sipilä oli omien sanojensa mukaan lentämässä omalla lentokoneellaan Kultarantaan jättämään hallituksen eronpyynnnön presidentti Niinistölle, kun kriisi raukesi ja Sipilä kaarsi lentokoneellaan takaisin kotiin hallitusta johtamaan. Upeaa Hollywood-tason draamaa lentävine pääministereineen.
Jäämme odottelemaan seuraavia sankaritarinoita ja ihmeitä, sillä politiikka on hyvin pitkälti isossa kuvassa mielikuvien rakentamista.
Päätoimittaja
Petri Salomaa
petri.salomaa@omalahio.fi