Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Kaikkien aikojen parhaita

llta-Sanomien lukijat olivat listanneet viime viikonvaihteessa Suomen kaikkien aikojen parhaat iskelmälaulajat. Itseoikeutetuksi ykköseksi oli valittu Olavi Virta. Kakkoseksi sijoittui yhtä odotetusti Kari Tapio ja kolmoseksi mielestäni yllättäen Jari SIllanpää. Paras naislaulaja, Katri Helena oli vasta viides, vaikka kuningattareksi olisi olettanut Virran sijoittumisen perusteella Laila Kinnusta. Laila oli kuitenkin vasta seitsemäs.

Tällaisissa äänestyksissä perspektiivi luonnollisestikin vääristyy, ja nykypäivän artistit saavat suhteettomasti edustusta. Suomen Top kympistä jäivät puuttumaan esimerkiksi sellaiset upeaääniset tulkitsijat kuin Tapio Heinonen ja Carola, joiden nimi ei sano välttämättä nuoremmille sukupolville yhtään mitään. Molempien kohtaloksi taiteilijan uralla koitui ennenaikainen ja dramaattinen kuolema. Olisin listannut Heinosen heti Virran jälkeen miessolistien kakkoseksi ja Carolan Lailan ohella naisartistien jaetulle kärkisijalle.

Tapio Rafael Heinonen syntyi Porvoossa 1941 ja oli alkuperäiseltä ammatiltaan leikkikalukauppias. Hän tuli tunnetuksi herkistä balladeistaan, joita hän säesti yleensä kitaralla. Samettiäänisen laulajan suurimpia hittejä olivat Eilen kun mä tiennyt en, Samanlainen onni ja Kuolleet lehdet. Kari Tapio ihaili Heinosta suuresti ja myös levytti hänen musiikkiaan. Menieren tauti, jonka hoito kehittyi sittemmin huomattavasti, pakotti Heinosen vetäytymään esiintymislavoilta 70-luvun puolivälissä. Hän teki vielä paluun vuonna 1980 pitkäsoittolevyllä Vain tavallinen mies ja siitä poimitulla hitillä Vain kaksi nauhaa, joka oli suositun tv-sarjan Vastatuuleen tunnusmelodia. Laulaja menehtyi viisi vuotta myöhemmin aivokalvontulehdukseen, 43 vuoden ikäisenä.

Carola Christina Standertskjöld-Liemola, taiteilijanimeltään pelkkä Carola syntyi Helsingissä samana vuonna kuin Tapio Heinonen. Carolan kappaleissa, kuten tunnetuimmiksi tulleissa iskelmissä Kielletyt leikit, Rakkauden jälkeen. Mä lähden Stadiin (duetto Lasse Mårtenssonin kanssa), Ei aina käy niin kuin haaveillaan, Penkki, puu ja puistotie ja Sydämeen jäi soimaan blues, oli vahvoja vaikutteita jazz-, blues- ja soul-musiikista. Hän oli mukana tv-ohjelmassa Lumilinna, joka voitti Montreux´n Kultaisen ruusun. Kielellisesti lahjakkaan ja tummaäänisen tulkitsijan viimeiseksi levytykseksi jäi vuonna 1988 julkaistu Sydämeni jäi Sorrentoon. Carola menehtyi nopeasti edenneeseen Alzheimerin tautiin Kirkkonummella 1997.

* * * * * * * * *

Mennään sitten tyylilajista toiseen. Tammikuussa 66 vuotta täyttäneen David Bowien uutuusalbumia The Next Day pidetään rock´n´ rollin kaikkien aikojen parhaana comeback-levynä. Kyselin levystä mielipidettä yhdeltä nykysukupolven johtavalta musiikkikriitikolta. Hän vastasi, että Bowien levyn alkupuoli on vähän liian kasaripoppimaista säkätystä hänen makuunsa, mutta että loppupuolella olisi ihan kunnollistakin meininkiä. Toisin sanoen vanha kameleontti on jokseenkin voimissaan. Ainakin tällaiseen vanhaan Bowie-diggariin levy upposi vaivatta.

Tapasin musiikkimaailman eksentrikkoihin kuuluvan Bowien vuonna 1987 Never Let Me Down -albumin julkaisutilaisuudessa Tukholmassa. Levy, joka oli Bowiella projektibändi Tin Machinen aikaa, sai ilmestyessään kriitikoilta varsin nihkeän vastaanoton, eikä rock-tähti ollut selvästikään parhaimmillaan. Silti rupattelutuokio paikallisen hotellisviitin hämyisillä, upottavilla nojatuoleilla oli unohtumaton kokemus. Kaikenlainen takakireys Bowiesta oli tiessään, sillä olin listan viimeinen haastattelija ja hän paljasti ehtineensä nauttia edellisten vierailijoiden kanssa jo muutaman oluen. Lehdistötapaamisia oli edeltänyt pienimuotoinen ja intiimi live-keikka, jossa Bowie oli esiintynyt kosketusetäisyydellä meistä katsojista.

Haastattelu ajautui heti sivuraiteelle, sillä Bowie oli alkanut harrastaa tosimielessä laskettelua ystävänsä Iggy Popin innostamana. Jäimme fiilistelemään aiheella, vaikka aikaa haastattelulle oli varattu ainoastaan kymmenen minuttia. Kun miehen manageri tuli 20 minuutin kuluttua ilmoittamaan haastatteluajan ylityksestä, Bowie viittasi hänet ulos. Naispuolinen manageri ilmestyi uudelleen hotellihuoneeseen jälleen 20 minuutin jälkeen ja aloitti lauseensa. "David, you should really..." Bowie heitti naisen taas ulos, koska keskustelimme edelleen laskettelusta ja olimme päässeet vasta vaihtamaan kokemuksia eri suksimerkeistä. En muista, vannoiko hän Dynastarin vai Olinin nimiin. Sitten jäimme miettimään, mitä muita merkkejä James Bond oli elokuvissaan testannut...

Kolmannen kerran sisään tullessaan manageri havahtui paikoilleen, kun Bowie sanoi, että anna nyt kaverille kunnolla aikaa, eihän hän ole ehtinyt esittää edes yhtään kunnon kysymystä. Päätimme lopulta haastattelun manageriakin tyydyttävässä hengessä, ja kutsuin maailmantähden hövelinä poikana Suomeen saunomaan ja laskettelemaan. Hän lupasi pyhästi, mutta eipä ole ukkoa näkynyt.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit