Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


kirkko

Rukoillen ja uskoen yhdessä toisten kanssa

Afrikkalaisessa yhteisössä ihminen jää harvoin täysin yksin. Siellä ihminen on aina osa jotakin yhteisöä, on se sitten perhe, suku, kyläyhteisö tai seurakunta. Siellä yhteisön arvostetuin jäsen on kylän vanhin, jolta tullaan kysymään neuvoja, joka sovittelee yhteisön riitoja ja jolta saa tarvittaessa apua. Yhteisössä ihminen tulee aina ennen asiaa. Kukaan ei ole toisista riippumaton yksilö vaan kaikki tarvitsevat yhteisön, toistensa tukea elämäänsä. Yhteisön perusperiaatteena on jakaminen ja epäitsekkyys, sillä yhteisö pitää jäsenistään huolta, myös niistä heikoimmista, jotka eivät pärjää omillaan.

Meillä Suomessakin on ennen vanhaan ollut samanlaista yhteisöllisyyttä. Maaseudulla käytiin kylässä, naapureita autettiin ja apua saatiin sitä tarvittaessa. Nykyään yhteisö ei enää ole niin luonteva osa suomalaista yhteiskuntaa. Meidän omassa kotikaupungissammekin on paljon yksin asuvia vanhuksia, joilla ei ole juuri mitään suhteita oman kodin ulkopuolella. Suuri joukko työttömiä on menettänyt työpaikkansa lisäksi myös kuulumisen työyhteisöön. Perheet ovat tiukoilla ja koittavat pärjätä omillaan isovanhempien tai muiden sukulaisten asuessa kaukana.

Seurakunta on yhteisö, joka rukoilee ja uskoo yhdessä. Yksin olemme heikkoja, tarvitsemme toinen toisiamme. Jokaisessa meissä on kaipaus yhteyteen toisten kanssa. Joskus itse kunkin elämässä on niitäkin jaksoja, jolloin jäämme syystä tai toisesta yksin. Oma usko ja rukous eivät kannattele. Roikumme vain juuri ja juuri uskossa, joka on luottamusta kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen apuunsa ja johdatukseensa. Rukoukseemme ei löydy sanoja, se on vain huokailua tai hiljaisuutta.

Psalmin 25 kirjoittaja rukoilee: "Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan. Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!"

Jumala ei unohda sinua. Hän kutsuu sinua ja minua, meitä jokaista yhteyteensä. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Kristus on seurakunnan pää ja me seurakuntalaiset olemme ruumiin jäseniä. Kullakin jäsenellä on oma tärkeä tehtävänsä ja paikkansa. Tämä Kristus-ruumis on se yhteisö, jossa rukoillaan ja uskotaan yhdessä, toisten kanssa. Silloin, kun en itse jaksa uskoa, luottaa tai edes rukoilla, seurakunta ja itse Kristus rukoilee ja uskoo puolestani.

Pauliina Hatakka
vs. seurakuntapastori
Launeen seurakunta


 


Kolumnistin muut kolumnit