Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

joulu ja jooseppi. kyllä miestä syrjittiin raskaimman mukaan.kun vaimo teki temput.tämä touhu vaiennetaan joulun sanomassa. 11.12.2017 09:13
Kansakoulukatu taas pysäköintikieltoon.Kerrostalojen kohdalla kielto molemmilla puolilla katua. 10.12.2017 14:54
teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Jörkka ei petä

15.12.2017

Juhani Melanen

Soteenkaaren päätä ei vaan näy!

15.12.2017

Papin Palsta

Taivaalta tähden valitsen

15.12.2017

Ville Skinnari

Hallitus haluaa rankaista työttömiä

15.12.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Onnea Remu!

Lähiaikoina parikin suurta kulttuuripersoonaa on viettänyt syntymäpäiviään. Elämän moniottelija Jörn Donner täytti tällä viikolla 80 vuotta ja rokkikukko Remu Aaltonen hieman aikaisemmin 65 vuotta, mikä on entiselle kiertävälle musiikolle kunnioitettavan paljon. Koska en ole koskaan tavannut Jörkkaa henkilökohtaisesti - ainoastaan saanut häneltä puhelimitse aina tarvittaessa teräviä lausuntoja kiertokyselyihin - huomioin tällä kertaa tarkemmin vain Remun.

Olemme juonineet Hurriganes-legendan kanssa kaikenlaista, aikakauslehtien yksinoikeushaastatteluista suoriin radiolähetyksiin. Yksi tapaamisista oli jopa koitua kohtalokseni. Valokuvaaja Olavi Kaskisuo oli sopinut Levillä sessiosta, jossa Remu ajaa koiravaljakolla. Minun piti olla reessä mukana kolmantena, mutta jostain syystä nukuin aamulla pommiin. Jälkeenpäin tapahtumaa käsiteltiin koiravaljakko-onnettomuutena, jossa Remu loukkaantui vakavasti. Reessä istuneille olisi käynyt vieläkin pahemmin, jos siinä olisi ollut enemmän painoa.

Mieleenpainuvin tapaaminen Remun kanssa oli kuitenkin ensikohtaamisemme 80-luvulla. Mies oli ollut pidätettynä ja tieto siitä vuotanut ensimmäistä kertaa julkisuuteen. Seura-lehden tuoreena toimistussihteerinä ja rock-musiikista vastaavana minut lähetettiin tekemään haastattelua. Remu oli toki vieraillut "hornan harhaoppilaitoksessa", kuten hän selliä nimitti, aikaisemminkin, mutta levy-yhtiö oli onnistunut salaamaan asian.

Säilöstä vapautunut, parroittunut ja kiiluvasilmäinen rumpali pani keltanokkaskribentin heti puntariin, vaikka olikin harvinaisen yhteistyökykyinen. Hän muun muassa esitteli avoimesti kotiaan, jossa oli komea akvaario sängyn vieressä. "Tää on italialainen tapa. Saa hyvin unen päästä kiinni, kun joku pulputtaa vieressä", Remu selitti sisustusratkaisua. Koska lumet olivat vielä maassa, mies tempaisi vanhat Lampisen tehtaan puusukset jalkaansa ja lähti läheiseen metsään sivakoimaan valokuvaaja Heikki Y. Rissasen suureksi riemuksi. Remu kehui olleensa viimeksi suksilla armeijassa, mutta vannoi, etteivät tällä kertaa "porkat sula käteen".

Itse haastattelu oli ohjelmanumero sinänsä. Se oli pakko tallentaa nauhalle, sillä Lahdesta tulleena en ymmärtänut vielä hönkäsen pöläystä Stadin slangista, puhumattakaan Remu-kielen alkeista. Tarina alkoi vauhdikkaasti jotakuinkin tyyliin: "Mä kroolasin rauhassa Manskulla liikennevaloissa, kun sinivuokot hyökkäs mun kimppuun..." Poliisitalolla sinivuokot eivät lopettaneet ahdisteluaan: "Yksi niistä käveli huoneeseen ja sanoi, että se on Remu sit kymmenen vuotta tai kerrot, missä on appelsiinivaraston avain..." Kaikki ymmärtävät varmaankin, että sinivuokolla mies tarkoitti poliisia ja kroolaamisella kruisailua jenkkiautolla. Appelsiininkin merkityksen voi päätellä, kun tietää miehen kärynneen amfetamiinista.

Eipä siinä mitään. Juttu valmistui viikonlopun aikana, vaikka menikin ylitöiksi. Pelkästään Remun verbaliikkaa tuli nauhalta purettuna yli 45 konekirjoitusliuskaa. Totta kai, maestro halusi tarkistaa tekstin ennen painoon menoa. Hän saapui sen vuoksi varta vasten kotiini. Heti ovella Remu jähmettyi suolapatsaaksi nähdessään silloisen vaimoni. "Halibatsui! Kuka toi on," mies kysäisi hieman pelokkaan oloisena. Vastasin, että meikäläisen muijahan se siinä. Mies rauhottui silminähden ja totesi: "No, hyvä ettet sä ole mikään homo. Hot mama, tico, tico!"

Jutun tarkistamiseen kului tovi, jos toinenkin. Kun jossain kohtaa Remun mielestä "runo ei svengannut" tarpeeksi ja muutosehdotuksia tekstiin tuli enemmän kuin kotitarpeiksi, kävin hakemassa matkakirjoituskoneen, kiersin siihen uuden liuskan ja sanoin, että riimitetään sitten koko runo uusiksi. Remu mulkoili konetta hetken aikaa loukkantuneena, mutta antoi lopulta periksi: "Okei, toi on sun lapio. Hyvä, Ilmari! Turha yrittää soittaa kukkopilliä, jos on käet taskussa." Remu ei ole koskaan muistanut etunimeäni, sukunimikin on taipunut parhaimmillaan Isohirmuksi. Välillä kävimme jopa kiistaa, oliko hän sanonut, kuten olin kirjoittanut. Kun kelasin nauhurilta kyseisen kohdan uudelleen, hän jäi hetkeksi mietteisiinsä: "Okei, mutta sovitaan, että toi äskeinen en ollut mä." Vasta myöhemmin tajusin, että Remu halusi tapansa mukaan vain testata, uskaltaako nuori toimittaja seistä tekstinsä takana.

Sittemmin Remu ei ole enää tahtonut tarkistaa lausuntojaan. Parhaimmillaan hän ei ole edes viitsinyt keskittyä varsinaiseen kysymykseen, vaan on viljellyt kuuluisia lentäviä viisauksiaan. Päällimäisenä niistä mieleen tulevat: "Tilu, lilu; tutti frutti; daika-daika-duu ja rämä-lämä-ding-dong." Kerran hän tosin otti pultit Seuran otsikosta, joka oli suora sitaatti hänen repliikistään: "Mä tiedän, ettei tää lärvi miellytä kaikkia!" Aukeaman jutussa oli näyttävä lähikuva Remun kasvoista ja sormuksilla koristelluista käsistä. Hän tuli puhelinlinjaa pitkin melkein työhuoneeseeni: "Jumalauta, Ilmari! Kädet on kuvattu liian isoiksi!"

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit