Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Tyly suomalainen yhteiskuntamalli ei armahda

Luokkajako alkaa Suomessa muodostua nopeammin kuin osattiin itse asiassa ennakoida. Tilastojen mukaan köyhät miehet kuolevat meillä kymmenen vuotta nuorempina kuin rikkaat. Rahalla saa hoitoa ja pääsee ohittamaan jonoja. Vanhukset ovat todella eriarvoisempia juuri tässä kohdassa. Resursseja vaaditaan vanhusten hoitoon, mutta valtiovalta priorisoi hoitoja ja kunnat ovat täysin eriarvoisessa asemassa
palveluiden suhteen. Tiedämme niin ikään työelämästä syrjäytyneiden nuoren lisääntyvästä joukosta,mutta huono-osaisuus tuntuu periytyvän.

Ennen rakennemuutosta, siis ennen Nokian nousua Suomi oli maailman sivistyneimpiä maita, jos kriteeri on, miten yhteiskunta huolehtii kansalaisistaan, heistä kaikista. Jokainen voi nyt itse tutkaillaja katsoa, mitä tapahtui. Vallan temppeleissä ja rahan kasinoissa kehitettiin tyly ja armoton uusi yhteiskuntamalli. Kipua tuntematta suunniteltiin jako kolmeen luokkaan: rahapapit, palvelijat ja perseeseen potkitut. Jälkimmäisille maksettaisiin kansalaispalkkaa juuri sen verran, että he pysyisivät hengissä; myötätuntoraha rauhoittaisi "omatuntoa .

Tämä visio on alkanut toteutumaan pikkuhiljaa ovelasti. Uuden kaavion rahapapit eivät kumarra ristiä, vaan ohjailevat eurovirtoja haluamiinsa kohteisiin itsekkäästi. Palvelijat (nykypoliitikot) varmistavat paikkansa karjalaumassa ja siunaavat rahapappien toimenpiteet nyökyttelemällä ja hokemalla: "näin on nähtävä, näin on nähtävä". He kastelevat perseelle potkittujen perään ja hokevat mantraa ja kiittävät etteivät ole pudonneet itse samaan joukkoon, ainakaan vielä. Yleensä tämä luokkaa katsoo vain omaa etuaan ja ristii kätensä vaikeilta yhteiskunnallisilta päätöksiltä ja ratkaisuilta.

Arjen kohtaaminen on näille kolmelle luokalle erilaista. Rahapapit valmistelevat TV:ssä kahdeksan lajin gourmet aterioita kuin perseen potkitut värjöttelevät muovikassien kanssa ruokajonoissa. Samaan aikaan yhteiskunnallinen tietämättömyys lisääntyy. Valtioneuvostossa toimivat toimittajat
eivät osaa kääntää poliitikkojen "liirum laarum lakiesityksiä" suomen kielelle riittävän yksiselitteisesti. Hallituksen esitykset ovat poistuneet lehdistä eikä niiden käsittely ole esillä enää tiedotusvälineissä. Valtioneuvostolla oli ennen oma tiedotusyksikkönsä, johon kuului kaksi tiedottajaa. En tiedä, kuinka monta heitä on nyt ja mitä he tekevät.

Lehdistö pyrkii aina nostamaan omaa tasoaan. Miksi hallituksen esitysten sisältöä ei enää pysty seuraamaan mistään. No toki netistä, mutta millä avainsanoilla. Mutta sielläkö äänestäjä ottaa selvää, mitä hänen edustajansa tai puolueensa tekee? Huvittaviakin tapauksia löytyy! Eräs maaherraksikin
noussut kansanedustaja esitti 50.000 markkaa köyhyyden poistamiseen. Valtiovarainministeriön virkamiehet eivät vain tienneet tuo raha piti maksaa, joten sitä ei sitten maksettu mihinkään. Yksi viikkotunti yhteiskuntaopetusta ei riitä tietämättömyyden poistamiseen yhteisistä asioista.
Mutta tärkein kysymys kuitenkin on; miten saisimme nuoret kiinnostumaan 1960-luvun tapaan yhteiskunnassamme tehtävistä vaikeista ja tärkeistä asioista!

Juhani Melanen

 

 

 


Kolumnistin muut kolumnit