Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Tilannetaju

Sitä voisi kutsua tilannetajuksi. Se on ihmiselle syntynyt ymmärrys käsittää ja hahmottaa tilannekokonaisuuksia. Osataan ottaa aika, paikka, ympäristö ja toiset ihmiset huomioon.

Liikenteessä samaa kutsutaan hyväksi liikennesilmäksi, autoilijalla sen kulmakiviä on ennakoiva ajotapa. Osataan hahmottaa risteystilanteet etukäteen ja valmistautua pahimpaan. Varaudutaan mahdolliseen äkkijarrutukseen pitämällä turvaväliä, ennakoidaan liikennevalojen vaihtuminen vauhtia mukauttamalla ja viestitetään varhaisella vilkun käytöllä muulle liikenteelle, mitä ollaan tekemässä. Ei pihtailla ajovalojen käytössä. Varaudutaan hirvivaaraan. Kuten sanotaan, hyvä kuski ei joudu koskaan tilanteisiin, joista taitava selviytyy.

Tämä tilanteiden kokonaishahmotus puuttuu ikävä kyllä monelta ihmiseltä aivan arkipäivän elämässä. Bussiin tai junaan tullessa istutaan yleensä käytävänpuoleiselle paikalle. Nuoriso laittaa kuulokkeet korviinsa ja sulkee siten ympäröivän maailman mielestään. Muut matkustajista miehittävät vieruspenkin ostoskasseillaan ja uppoutuvat niin ikään omiin ajatuksiinsa. Pitkällä matkalla on varsin noloa joutua tiedustelemaan, onko tuo vieressä istuva reppu kenties ostanut paikkalipun.

Samaa tilannetajun köyhyyttä on havaittavissa lähes kaikissa mahdollisissa kassajonoissa. Pankkiautomaatilla edellä oleva kaivaa työllä ja tuskalla tunnuslukuaan esiin mielensä tai taskujensa sopukoista ja vilkuilee samalla hermostuneesti taakseen jonoa, joka vain pitenee. Miksiköhän näitä automaatteja kutsutaan yleensäkään pikapankeiksi? Kauppojen palvelupisteillä juoruillaan joutavia ja supermarketin kassalla asiakas tajutaa vasta, kun kassaneiti tiedustelee, että olihan hänellä se etukorttikin mukana! Yleensä se löytyy pitkällisen etsimisen jälkeen käsilaukusta, jonka pohjalla lompakko on alimmaisena, ja etukortti sen viimeisessä lokerikossa. Sitten käsiin osuukin pikkurahakukkaro, ja asiakkaalle tulee mieleen, että kassaneidin työtä voisi helpottaa kaivamalla tasarahan. Jaahas, eipä ollutkaan tarpeeksi kolikoita, kymmenen senttiä uupuu... Jono takana taas kasvaa, mutta sitähän avulias asiakas ei sähläyksensä keskellä huomaa.

Auta armias, jos takana seisovana ilmaiset tällaiselle vitkuttelijalle ilmeelläkään, että nyt tossua toisen eteen. Hänpä jatkaa kuulumisten vaihtelua tai kyselee, mitenköhän monimutkainen operaatio olisi tallettaa kyseiselle etukorttitilille rahaa. Ei sillä, että sitä sinne nyt talletettaisiin, mutta vain noin niin kuin periaatteessa. Voisiko kortilla nostaa kassalla kenties käteistä? Entä paljonko on talletuskorko?

En tiedä, onko edellä kuvattuun käytökseen syynä suunnaton itsekeskeisyys vai lopulta pohjaton yksinäisyys. Kontaktia toiseen ei saada kuin esiintymällä huomiotaherättävästi. Paremman kontaktin saisi kuitenkin joustavuudella ja kohteliaalla käytöksellä, tilannetajulla ja hyvällä liikennesilmällä. Itse päästän kassajonossa aina yhtä tai kahta ostosta kantavan asiakkaan tai hätäisen tupakanostajan ohitseni. Liikenteessä pysähdyn aina suojatien eteen, jos näen vieressä kadun ylitystä odottavia jalankulkijoita. Heitä väistäessä ei menetä tehokkaasta työ- tai elinajasta yhtään mitään, sillä viimeistään seuraavissa liikennevaloissa hukka on kurottu umpeen. Toisen huomioonottamisesta tulee kuitenkin hyvä mieli.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit