Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Tiedonantaja

Huomasin sattumoisin, että äärivasemmistolainen Tiedonantaja-lehti kitkuttelee yhä hengissä. Lehden viikontakaista numeroa oli jaettavana vino pinkka kauppakeskus Sykkeen ilmaisjakelulehtien lokerikoissa - kukahan koiranleuka ne sinne oli tuonut tyrkylle. Varsinaisesti lehteä myydään kahden euron irtonumerohintaan tai tilataan.

Stalinistien äänitorvena tunnettu Tiedonantaja on kuihtunut roimasti menestysvuosistaan 1970- ja 80-luvuilta, jolloin sen levikki oli parhaimmillaan jopa 30 000. Neuvostoliiton kaaduttua neljä kertaa viikossa ilmestynyttä aviisia julkaistaan enää kerran viikossa, se ei saa lainkaan valtion lehdistötukea, eikä siinä ole käytännöllisesti katsoen lainkaan ilmoituksia. Vuonna 1969 SKDL:n ja SKP:n virallista äänenkannattajaa, Kansan Uutisia haastamaan perustettu Tiedonantaja elää tätä nykyä jäsenmaksujen, kirjatuotannon ja erilaisten tukikampanjoiden ja tapahtumien voimin. Sen levikki on enää noin 6 000. Lehteä vuodesta 1984 luotsannut, kaikkea mahdollista länsimaista hapatusta vastaan rokotettu tosikko, Erkki Susi jää tässä kuussa eläkkeelle ja hänen tilalleen tulee Marko Korvela.

Tiedonantajaa lukivat raamattunaan 80-luvulla SKP:n vähemmistökommunistit, niin sanotut taistolaiset, joista fanaattisimmat uskoivat edelleen aseelliseen vallankumoukseen. Yksi ryhmittymän viimeisiä pesäkkeitä oli Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitos. Nuorena opiskelijana osallistuin pari kertaa opiskelijoiden illanviettoihin, kunnes tajusin, että heidän uhossaan kyse ei ollut pelkästään nuoruuden vimmaan rinnastettavasta radikaalisuudesta. Ehdottaessani demokratiaa itäisen naapurimme ongelmien ratkaisuksi, lensin vanhalta ylioppilastalolta ulos kuin nato-ohjus. Eräskin kiihkeimmistä, kukkahuivia kantaneista rauhan aatteen ajajista oli lahtelainen hotellinomistajan tytär, joka kahden kaljan jälkeen julisti nousevansa eturivissä barrikadeille, kun vallankumous alkaa. Ensi töikseen hän ampuisi fasistivanhempansa, joiden kustantamassa yksiössä hän yleensä vaahtosi. Fasistisikoja vanhemmat olivat, koska heillä oli varaa ylimääräiseen yksiöön.

Eläkkeelle jäämisensä aattona Erkki Susi antoi Journalisti-lehdelle tapansa mukaan synkkäsävyisen haastattelun. Henkitoreissaan kamppaileville tulipalokommunisteille ei ole todellakaan luvassa valoisaa tulevaisuutta. Häntä kaihertaa erityisesti, että lehden entiset toimittajat ovat hylänneet vanhan suomalaisjournalistien valta-aatteen: "Olen aina antanut kaikille vapauden valita oman maailmankatsomuksensa. Ei ole ollut minun tai puoluejohdon tapa paimentaa tai lausua tuomiolauselmia kenestäkään. Ymmärrämme, että monet lähtivät kyllästyneinä, kun kaikki mihin olimme nojautuneet, luhistui." Susi siis ymmärtää, vaikka ei ymmärtänytkään.

Mielenkiintoinen paradoksi oli, että entinen Neuvostoliitto kiehtoi suurta osaa suomalaistaiteilijoita ja -toimittajia, vaikka sananvapautta maassa ei ollut nimeksikään. Journalisti-lehden Meri Valkama muistuttaakin entistä kommunistivaikuttajaa haastatellessaan, että marxilaisen lehdistöteorian mukaan sanomalehden tulisi olla kollektiivinen propagandisti, agitaattori ja organisaattori. Hän kysyy kohteeltaan, miten tämä periaate yhdistyy sellaisiin vapaan lehdistön ihanteisiin kuin objektiivisuus ja puolueettomuus. "Riippuu, mitä lippua kantaa", Susi vastaa. "Itse en ole koskaan kokenut journalismin ihanteiden ja marxilaisuuden periaatteiden yhdistämistä ongelmalliseksi", mies jatkaa pokkana.

Vastauksesta tulee väistämättömästi mieleen yksi monista Tiedonantajaan liittyneistä kaskuista 80-luvulla. Mökkinaapurit miettivät keskenään, mistä lehtijulkaisusta saa parhaimmat sytykkeet saunan- tai takanlämmitykseen.
- Suomen Kuivalehdestä ilman muuta! Sen jutut ovat niin rutikuivia, että tuli ottaa heti alleen.
- Ei, kyllä parempi on Tiedonantaja. Siitä kun repii sivuja, puut suorastaan roihahtavat liekkeihin! Kuin bensalla olisi valellut.
- Mites noin?
- Katsos, totuus ei pala tulessakaan.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit