Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Tiedonantaja

Huomasin sattumoisin, että äärivasemmistolainen Tiedonantaja-lehti kitkuttelee yhä hengissä. Lehden viikontakaista numeroa oli jaettavana vino pinkka kauppakeskus Sykkeen ilmaisjakelulehtien lokerikoissa - kukahan koiranleuka ne sinne oli tuonut tyrkylle. Varsinaisesti lehteä myydään kahden euron irtonumerohintaan tai tilataan.

Stalinistien äänitorvena tunnettu Tiedonantaja on kuihtunut roimasti menestysvuosistaan 1970- ja 80-luvuilta, jolloin sen levikki oli parhaimmillaan jopa 30 000. Neuvostoliiton kaaduttua neljä kertaa viikossa ilmestynyttä aviisia julkaistaan enää kerran viikossa, se ei saa lainkaan valtion lehdistötukea, eikä siinä ole käytännöllisesti katsoen lainkaan ilmoituksia. Vuonna 1969 SKDL:n ja SKP:n virallista äänenkannattajaa, Kansan Uutisia haastamaan perustettu Tiedonantaja elää tätä nykyä jäsenmaksujen, kirjatuotannon ja erilaisten tukikampanjoiden ja tapahtumien voimin. Sen levikki on enää noin 6 000. Lehteä vuodesta 1984 luotsannut, kaikkea mahdollista länsimaista hapatusta vastaan rokotettu tosikko, Erkki Susi jää tässä kuussa eläkkeelle ja hänen tilalleen tulee Marko Korvela.

Tiedonantajaa lukivat raamattunaan 80-luvulla SKP:n vähemmistökommunistit, niin sanotut taistolaiset, joista fanaattisimmat uskoivat edelleen aseelliseen vallankumoukseen. Yksi ryhmittymän viimeisiä pesäkkeitä oli Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitos. Nuorena opiskelijana osallistuin pari kertaa opiskelijoiden illanviettoihin, kunnes tajusin, että heidän uhossaan kyse ei ollut pelkästään nuoruuden vimmaan rinnastettavasta radikaalisuudesta. Ehdottaessani demokratiaa itäisen naapurimme ongelmien ratkaisuksi, lensin vanhalta ylioppilastalolta ulos kuin nato-ohjus. Eräskin kiihkeimmistä, kukkahuivia kantaneista rauhan aatteen ajajista oli lahtelainen hotellinomistajan tytär, joka kahden kaljan jälkeen julisti nousevansa eturivissä barrikadeille, kun vallankumous alkaa. Ensi töikseen hän ampuisi fasistivanhempansa, joiden kustantamassa yksiössä hän yleensä vaahtosi. Fasistisikoja vanhemmat olivat, koska heillä oli varaa ylimääräiseen yksiöön.

Eläkkeelle jäämisensä aattona Erkki Susi antoi Journalisti-lehdelle tapansa mukaan synkkäsävyisen haastattelun. Henkitoreissaan kamppaileville tulipalokommunisteille ei ole todellakaan luvassa valoisaa tulevaisuutta. Häntä kaihertaa erityisesti, että lehden entiset toimittajat ovat hylänneet vanhan suomalaisjournalistien valta-aatteen: "Olen aina antanut kaikille vapauden valita oman maailmankatsomuksensa. Ei ole ollut minun tai puoluejohdon tapa paimentaa tai lausua tuomiolauselmia kenestäkään. Ymmärrämme, että monet lähtivät kyllästyneinä, kun kaikki mihin olimme nojautuneet, luhistui." Susi siis ymmärtää, vaikka ei ymmärtänytkään.

Mielenkiintoinen paradoksi oli, että entinen Neuvostoliitto kiehtoi suurta osaa suomalaistaiteilijoita ja -toimittajia, vaikka sananvapautta maassa ei ollut nimeksikään. Journalisti-lehden Meri Valkama muistuttaakin entistä kommunistivaikuttajaa haastatellessaan, että marxilaisen lehdistöteorian mukaan sanomalehden tulisi olla kollektiivinen propagandisti, agitaattori ja organisaattori. Hän kysyy kohteeltaan, miten tämä periaate yhdistyy sellaisiin vapaan lehdistön ihanteisiin kuin objektiivisuus ja puolueettomuus. "Riippuu, mitä lippua kantaa", Susi vastaa. "Itse en ole koskaan kokenut journalismin ihanteiden ja marxilaisuuden periaatteiden yhdistämistä ongelmalliseksi", mies jatkaa pokkana.

Vastauksesta tulee väistämättömästi mieleen yksi monista Tiedonantajaan liittyneistä kaskuista 80-luvulla. Mökkinaapurit miettivät keskenään, mistä lehtijulkaisusta saa parhaimmat sytykkeet saunan- tai takanlämmitykseen.
- Suomen Kuivalehdestä ilman muuta! Sen jutut ovat niin rutikuivia, että tuli ottaa heti alleen.
- Ei, kyllä parempi on Tiedonantaja. Siitä kun repii sivuja, puut suorastaan roihahtavat liekkeihin! Kuin bensalla olisi valellut.
- Mites noin?
- Katsos, totuus ei pala tulessakaan.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit