Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Dieetillä

Tuntuu kuin kesäisin olisi enemmän sukujuhlia kuin muuten, vaikka ihmiset syntyvät ja kuolevat suurinpiirtein tasapuolisesti pitkin vuotta. Ainakin kuolevat. Syntymäajankohdastaanhan jokainen voi päätellä, onko tullut maailmaan vanhempien juhannustaikojen vai vapun himojen seurauksena. Varmaankin tuo tuntuma selittyy sillä, että kesällä mennään useammin naimisiin ja päästään ripille.

Sukujuhlissa tavataan ihmisiä, joita ei ole nähnyt vähään aikaan, parhaimmillaan muutamaan vuoteen. Jälkimmäisessä tapauksessa vieraat arvuuttelevatkin, onko nurkassa istuva ujon tuntuinen mies pidot pitävän emännän naapureita vai kenties juhlakalun oikea, biologinen isä. Näin kävi muun muassa poikani rippijuhlilla. Ei siinä mitään. Kun sukulais- ja naapuruussuhteet on selvitetty, voidaan keskittyä tärkeämpiin juttuihin. Yleensä seurueen naisväestä joku huomaa jonkun toisen pudottaneen kiloja urakalla. Siitäkös vasta alkaa vimmattu pulina! Millä menetelmällä? Miten nopeasti? Onko pakko liikkua ja maksaako maltaita? Vielä kiihkeämmäksi keskustelu yltyy, kun joku muistaa lukeneensa, kuinka parhaimmillaan 150 kiloa painanut Vesa-Matti Loiri on taas tsempannut itsensä valkokangasmittoihin ja sitä kautta eroottiseen rooliin.

No, vastaukset edellä esitettyihin kysymyksiin ovat samoja, oltiinpa sukujuhlissa tai ei. Pikadieeteillä ei saada aikaan pysyvää painonpudotusta. Kun rääkki on ohi, mehupaastoaja, kananmunilla ja valkoviinillä itseään ravinnut tai hiilihydraatteja vältellyt palaa pian entisiin ruokailutottumuksiin ja lihoo ennätysajassa takaisin vanhoihin mittoihinsa. Ammattilaiset kutsuvat tätä jojo-ilmiöksi.

Raaka totuus on edelleenkin, että ihminen laihtuu vain kuluttamalla enemmän kaloreita - tai niitä pahuksen kilojouleja - kuin hankkii, eli syö - ja varsinkin juo. Alkoholilla nimittäin leveää elämää viettävä sohvaperuna tuplaa hyvinkin päivittäisen kalorimääränsä ja lihoo entisestään. Niin ihanalta kuin se joistain kuulostaakin, liikunnan osuutta laihduttamisessa on liioiteltu. Entistä työpaikkalääkäriä lainatakseni, ihminen ei kerta kaikkiaan pysty, eikä ehdi liikkumaan niin paljon, että voisi sen jälkeen syödä ja juoda mielinmäärin. Siispä huomio on kiinnitettävä ravintotottumuksiin. Syömiselle ja juomiselle on yksinkertaisesti vain asetettava sellaiset rajat, joita voi noudattaa loppuelämänsä eikä vain hetkellisesti, kuurina. Kyse on puhtaasti elämäntapamuutoksesta.

Itselläni on kokemusta kahdestakin eri vippaskonstista, jolla paino saadaan nopeasti alas - ja saatiinkin. Toinen oli lahtelaisen ystäväni johtaja J. Järvisen lanseeraama glaubersuoladieetti ja toinen entisen suurjuoksijan Juha Väätäisen hehkuttama kaalisoppakuuri. Johtaja Järvisen dieetti aloitettiin vetäisemällä sisuksiin kannullinen kraanavettä glaubersuolalla terästettynä. Kun neste oli vaikuttanut aikansa, suoli tyhjeni vauhdilla niin lyhyellä varoitusajalla, että oli syytä pitää vartiota vessan lähistöllä. Elimistön niin sanotusti puhdistuttua, nautittiin viikon verran pelkästään haaleaa vettä tai vissyä. Ainoastaan ksylitoli-purkkaa sai jauhaa, ettei henki haissut kropan hakiessa uutta kemiaansa. Samalla harjoitettiin kevyttä hyötyliikuntaa. Omalta kohdaltani kuuri loppui siihen, kun ajoin työmatkallani Riihimäen keskustan läpi ja haistoin ylitaivaallisen tuplajuustohampurilaisen aromin paikalliselta grilliltä. Paino putosi puolesta kilosta jopa kiloon päivässä, mutta tuli parissa päivässä takaisin.

Sama lopputulos saavutettiin kaalisoppadieetillä, joka vaikutti alkuun mukavammalta. Oli lupa syödä "taikakeitoksi" kutsuttua ja läskiä polttavaa kaalisoppaa niin paljon kuin sielu sieti. Joinakin päivinä sai nauttia rajattomasti hedelmiä tai vihanneksia, jopa rasvatonta kalkkunaa. Keiton sai maustaa, miten halusi, ja se maistuikin ensi alkuun taivaalliselta. Kun pari päivää oli kulunut, keiton haju tunki ulos suusta ja korvista ja koko asunto haisi kuin neuvostoliittolainen kommuuni. Pää oli jatkuvassa kaalikeittokohmelossa ja unet olivat hirvittäviä vihreänsävyisiä painajaisia. Kroppa huusi veristä pihviä, ja jos huoneistossa olisi ollut kotieläimiä, ne olisivat kuolleet kaasumyrkytykseen. En tiennyt enää, oliko riutunut peilikuvani todellisuutta vai itsensä kiduttamisesta johtuvaa hallusinaatiota.

Kummastakin superdieetistä opin sen verran, että aion jatkossa ainoastaan keskittyä Veskun tavoin odottelemaan sitä suurta ja eroottista elokuvaroolia.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit