Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Miestenvälisiä juttuja

15-vuotiaat pojat ovat mukavia ja käteviä viikonloppuvieraita. Kun yksinhuoltajaäiti päästää sellaisen hetkellisesti isänsä hoiviin, voidaan kerrankin jutella oikeita miestenvälisiä juttuja. Tunnelma on kuin Veikko Huovisen Lampaansyöjissä, paitsi, että päihteitä ei käytetä ja kiroilu yritetään pitää minimissä.

Aiheet ovat tärkeyslistan kärkipäästä: pyöräily, kalastus, oikea tapa laittaa ruokaa ja toimintaelokuvat. Kun puhe kääntyy koulunkäyntiin, poika kysyy, kiusasivatko opettajat koulussa. Isä kysyy vastaavasti, kiusaavatko oppilaat vielä opettajia. Samalla tarkistetaan, missä vaiheessa mennään tupakka-, viina- ja ehkäisyosastolla. Tähän osuuteen ei faijan tarvitse osallistua. Tämän jälkeen on hyvä vertailla eri aikakausien filmitähtiä ja arvuutella heidän seksuaalista suuntautumistaan.

Vieraan kätevyys tarkoittaa sitä, että kyläillessään poika asentaa hetkessä tietokoneen virusturvan ajan tasalle sekä uusimmat pelisivut. Häntä voi juoksuttaa kaupassa ostamassa ruoka-aineita, jotka ovat viime hetkessä unohtuneet ja viemässä roskat. Samaan aikaan iskä voi ottaa torkut.

Totuus, että äidit kasvattavat poikansa aina samalla tavalla ja että juuri siksi tämä on tullut isäänsä, valkenee yleensä jo lauantaina, kun edessä on kahden poikamieseläjän tiskien raivaus. Likaiset astiat on siroteltu ympäri huoneistoa, mistä näkee, että äiti on hoitanut aina kaikki kotihommat.

Pieni vihjaisu tyyliin "vie mennessäs ja tuo tullessas" ei tuota tulosta tai ei ainakaan pysy muistissa varttituntia kauempaa. Kun huomauttelua jatkaa aikansa, tulostakin alkaa syntyä, mutta samalla tuntee itsensä jo motkottavaksi äidiksi tai ex-puolisoksi. Muistin heti, miten olin joskus kuuliaisena aviomiehenä saanut määräyksen tuoda kahvikupit pöytään, kun oli tulossa vieraita. Vaimo huusi naama punaisena, kun olin tuonut kahviastiastosta pelkät sirot kupit, ilman lautasia, lusikoita ja muita tykötarpeita. Olin noudattanut mielestäni vain kirjaimellisesti minulle annettua tehtävää - ja nimenomaan kirjaimellisesti.

Mies oppii hitaasti, mutta sitäkin varmemmin. Ruoanlaitossa jälkikasvuni avustaa kyllä kiitettävästi avaamalla paketteja ja maistamalla eri aineksia. Pakkausjätteet sen sijaan jäävät varmasti tiskipöydälle, koska samalla iskee kiire sännätä tietokoneelle tai katsomaan Ihmemiestä televisiosta. Näiden ruutujen äärestä ruokailemaan ei saa kiristämällä eikä uhkailuilla, vaan parasta on viedä ruoka suoraan tarjottimella toisen nokan eteen. Jotenkin tämä kaikki tuntuu niin tutulta... Lopulta tajuan, että olen ainoastaan vaihtanut täysihoitolan asiakkaan roolista palvelijan rooliin.

Saatettuani pojan sunnuntaina rautatieasemalle, olo oli yhtä aikaa haikea ja uupunut. Vierailu oli jälleen yksi muistutus siitä, että historia toistaa itseään ja isäpappa tullut vanhaksi. Pojan kohdalla samaa sanotaan kasvamiseksi: kengännumero 46 ja pituutta jo kohta saman verran kuin tekijällään.

Yhden ikuisen totuudenkin poika laukaisi taas tietämättään jutustelumme lomassa. Hän ihmetteli, miksi eri ikäiset ihmiset pitävät niin erilaisesta musiikista. Kun kysyin pojan lempibändejä, hän luetteli sellaisen sekavan rimpsun nimiä, että päässäni alkoi huimata ja korvissa tinnittää. Udellessani varovasti, eikö Deep Purple olisi mitään, tämä räppärinalku mulkaisi tavalla, joka kertoi entisten hevimiesten soittaneen lähinnä humppaksi luokiteltavaa musiikkia. Toisaalta se on ihan ymmärrettävää. Iskä putosi musakartalta jo 80-luvun lopulla, kun tuli Klamydia. Siihen asti olin luullut sitä sukupuolitaudiksi.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit