Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Kielen raiskaajat

Televisio ja kaupalliset radiokanavat raiskaavat suomen kieltä säännöllisesti. Viime aikoina on yleistynyt tapa vääntää yksikkömuodossa olevia sanoja törkeästi monikkomuotoon. Tällaisia ovat esimerkiksi musiikki, urheilu, sää ja monet sääilmiöihin liittyvät sanat, kuten ukkonen ja sumu.

Musiikkiohjelmien toimittajat aloittivat sen ensin. Joltakin huippuartistilta tai muulta silmäätekevältä kysyttiin, mikä on lempimusiikkisi, sen sijaan, että olisi kysytty, mikä on lempimusiikkiasi. Eikä kestänyt kauankaan, kun juontaja tokaisi lähetyksensä päätteeksi, että siinä olivat tämänkertaiset musiikit. Selkäpiitä karmi tuollaisen kuuleminen, aivan kuin liitutaulua olisi raavittu rautahanskalla!

Samalla, muka leppoisalla tyylillä jatkoivat urheilutoimittajat, etunenässä MTV3:n Mika Saukkonen. Tämä joviaali Kouvolan poika päätti jokaisen urheilukatsauksensa lauseeseen: "Ja siinä olivat tämänkertaiset urheilut. Hyvää illanjatkoa!" Edesmennyt suomen kielen opettajani pyöri varmasti jokaisen toivotuksen jälkeen haudassaan vinhasti kuin hedelmäpelin rullat!

Siis musiikit, kun pitäisi sanoa vaikka, että musiikkikappaleet, -valinnat, hitit, biisit tai muuta vastaava. Urheilut, kun oikeampi muoto olisi urheilu-uutiset, -tulokset ja niin edelleen. Mieluummin vaikka, että urheilun makupalat.

Tällä hetkellä pahimpia ovat mainoskanavien meteorologit. He eivät ennusta säätä, vaan säitä. Heille ei jyrise ukkonen, vaan eri puolilla Suomea ukkostaa tai esiintyy ukkosia. Viime mainittu vaihtoehto tuo mieleen, että kyseisen henkilön pitäisi vakavissaan miettiä vetäytymistä katkolle, eli päihdevieroitukseen, jos hän näkee pikku-ukkoja, eli ukkosia eri puolilla Suomea. Toinen yhtä vastenmieliseltä kuulostava sääennuste on, että esimerkiksi Etelä-Suomessa esiintyy aamusumuja. Muoto ei ole todellakaan sumuja, vaan sumua - ja sumun (kuten ukkosenkin) sijaan näyttelijät esiintyvät! Voisi sanoa vaikka, että sumu valtaa aamulla Etelä-Suomen.

Ikävä kyllä, niin sanottu suorittaa-kieli, jossa mitään ei tapahdu, vaan kaikki suoritetaan tapahtuvaksi, on vallannut kaupalliset uutiskanavat. Onneksi sentään Yleisradion kanavilla ilmaisu on suoraviivaisempaa. Ylen uutisissa Sauli Niinistö ei suorita valtiovierailua Ruotsiin, vaan vierailee Ruotsissa.

Oma lukunsa kielenkäytössä ovat tietysti mainokset. Tv-sarjasta, Hyvät ja huonot uutiset, tuttu kirjailija Tuomas Kyrö on ihmetellyt teksteissään usein, miksi mainokset valehtelevat, eivätkä kuluttajat ole moksiskaan. Hänen mielestään yksi räikeimpiä esimerkkejä on erään suomalaisen elintarviketehtaan mainos, jossa kehutaan, miten siellä tehdään äitien valmistamaa ruokaa. Paskan marjat! Aivan kuten Kyrö toteaa, ruoka tulee todellisuudessa tehdasvalmisteisena liukuhihnalta, ja se on pursotettu tai muuten pakattu sopiviin muotteihin. Einesmaksalaatikoista tai -lihapullista on lopputulos yhtä kaukana aidoista äidin tai isoäidin lihapullista kuin juopon maksa ankan maksasta.

Myös mainoksiin on pesiytynyt huono kieli. Meikäläistä ärsyttää tällä hetkellä aivan suunnattomasti eräs pesuainemainos, jossa äiti toteaa silmät tuikkien: "Mä tykkään käyttää valkoisia vaatteita mun tyttärelle." Siis: mun tyttärelle! Pohdimme 15-vuotiaan poikani kanssa ihan vakavissamme, miten perheenäiti aikoo toteuttaa vaativan tehtävänsä käytännössä. Miten pitkään hän esikäyttää vaatteita päällään ennen kuin antaa ne tyttärelleen? Siihenkö asti, kunnes ne ovat kutistuneet tarpeeksi? Vai siihen asti, kun ne ovat retroa, eli jälleen muotia tyttären päällä? Otamme ilomielin vastaan ehdotuksi.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit