Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Juhannuksena lapsuus tuntui mansikalta

Meidän lapsuutemme juhannuksina paistoi aina aurinko ja vesileikkimme olivat hurjia. Omatekoisista ja itseväsätyistä tarzankeinuista hypättiin korkealta ilman suojakypärää eri asennoissa kylmään veteen. Sitä ennen oli käyty armoton kivisota lingoin ja kilvin ilman turvahaalareita.

Emme me ulkoilleet Niket jalassa vaan avojaloin neljä tuntia metsässä ja söimme itse poimimiamme puolukoita ilman sokeria, erityistä herkkua olivat ketunleivät ja kusiaispesästä tikulla imetty muurahaisten kusi. Kukaan ei takonut pleikkaria eikä pelannut vihaisia lintuja, koska niitä ei ollut keksitty. Onneksi!

Äidille haettiin koivunoksia, joista tehtiin vastoja eli vihtoja, joilla oli kaksi "kaksisuuntainen mielialahäiriö". Niistä sai myös erinomaisia vitsoja, jotka takapuoli muisti pari tuntia ja sitten ei kun menoksi koiruuksia tekemään. Erilaisia kisoja oli alituisesti. Meidän "miehuuskokeemme" oli raiteilla makaaminen ja voittaja oli se, joka uskalsi olla kauimmin. Tämäkin leikki loppui, kun eräs keskuudestamme sananmukaisesti potkaisi tyhjää.

Nykyään lapset röhnöttävät huonoryhtisinä aamiaispöydässä lappamassa hunajamuroja ja katsovat sohvalta väkivaltapiirtyjä kannetavasta dvd- soittimesta. Onko tämä meidän vanhempien vika? Ei vaan nykyajan, joka on liikaa suojeltu. Jotain on peruuttamattomasti pielessä. Me selvisimme aikuisiksi ilman autojen takapenkkien turvavöitä, mutta kohta vaaditaan herran tertuille pakollisia suojakypäriä pelikonsoleiden pelaamiseen, jos
siinä samalla voi mäkkäriä mutustellessa muksahtaa vaikka sohvalta. Voihan perskules sentään!

Me isojen ikäluokkien lapset olimme sen verran kovia jurrikoita, että selvisimme koulukiusaamisestakin arvin ja vanhempien sisarusten avulla Opettajat saattoivat vielä ilman vankilatuomioita käyttää valtaansa harkinnanvaraisesti ja itsenäisesti ja kitkeä tukkapöllyllä ja karttakepillä pahimmat kiusaajat kuriin. Ritsat ja puukot otettiin pois koululaukista ilman tuomarin lupaa ja koulun vahtimestari oli sheriffi vailla vertaa.

Nyt suomalaiset aikuiset ovat ällistyttävän homogeeninen massa, vaikka Suvivirren veisuusta, homojen adoptio-oikeuksista sekä Euroopan vakauttamissopimuksesta, josta kukaan ei ymmärrä mitään, onkin erimielisyyttä.

Lapsenlapsillamme on kaikkea liikaa tarpeetonta. Jokaisen nurkissa pyörii Kiinassa valmistettua muoviroinaa kasapäin. Mökin nurkassa lojuu jos jonkinlaista vieterinukkea ja mönkijää. Meillä aikuisilla on vain tarpeellista, kuten pizzakivi, kolme piikkimattoa ja laminointikone. Kuka
lukee enää kirjoja, kun rouskuttaa sipsejä ja imeä limua television vieressä?

Nostalgia valtaa mielen, kun muistelee , kuinka valmistuttiin ennen juhannusjuhlille. Mukaan pullo pimeästi haettua koskenkorvaa ja voidetta tukkaan ja ei kun lavalle! Tärkeintä oli potkia uusia Ladan renkaita, kuin jolkotella tangoa. Vasta sitten repesi, kun viimeiset puolituntia soitti
joku Islanders kunnon rockia ja latojen seinät vapisivat. Osa poruista makasi puskissa ja poliisin jousipamppu heilui, kuten mekin.

Voi aikoja, voi tapoja. Sanoivat jo muinaiset roomalaiset!

Juhani Melanen

 

 

 


Kolumnistin muut kolumnit