Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Tarjoushaukka

Vanhemmiten tulee omaksuneeksi tapoja, joita ei olisi voinut kuvitellakaan olevan nuorempana. Minunkin täytyy nyt, reilusti yli viisikymppisenä tunnustaa, että juoksen tarjouksien perässä. Tuntuu suorastaan taivaalliselta asua alueella, jossa Prisma, K-citymarket ja Lidl ovat vaivaisen kävelymatkan päässä.

Toista se oli ennen, vielä jopa 70-luvun lopulla, Alijuhakkalassa nuorena lukiolaisena. Saatuani ajokortin ei kestänyt kauaakaan, kun tajusin, että lapsenkakan värinen Toyota olikin ostettu perheeseemme kauppakassiksi, eikä meikäläisen tyttömagneetiksi. Vanha isäni oli sovinnolla antanut ajokortin mennä vanhaksi eläkepäivillään, koska ei pitänyt autolla-ajosta, eikä äitimuorilla ollut sellaista ollutkaan. Auton asetuttua pihaan lähdimme kiertämään Lahden marketteja, jotka olivat silloin sijoittuneet kaupungin keskustaan, joka lauantaiaamu viimeistään kello kymmeneltä. Perheenpää oli lukenut Etlarin huolellisesti ja merkinnyt ylös kaikki tarjoukset. Tarjousmetsästyksen jälkeen laskin karkeasti, että hankinnoista koitunut säästö ei välillä riittänyt kattamaan edes polttoainekuluja.

Strategian ostoskierroksille suunnitteli karjalainen äitini, joka oli tottunut pula-aikana hamstraamaan. Koska sellaisia uusia supertuotteita kuin Flora-margariinia myytiin alennuksella ainoastaan kaksi rasia per talous, koko nelihenkinen perhe, pikkuveljeäni myöten oli komennettu missioon. Välillä viiden hengen japanilaiseen riisikuppiin tungettiin myös veljen paras kaveri, Jari naapurista. Homma eteni niin, että kaupan edustalla äitimuori tyrkkäsi jokaisen käteen setelin, jonka jälkeen menimme muina miehinä hakemaan tarjoustuotteet ikään kuin emme olisi tunteneet toisiamme. Totta kai kassaneidit tunsivat porukan, joka ilmestyi kauppaan täsmällisesti samaan aikaan ja vältti visusti katsomasta toisiaan, mutta saimme armon oikeudessa. Ainoaksi vaikeudeksi koituivat Toyotan ahtaat takatilat. Auto oli välillä pakattu niin täyteen, ettei takaikkunoista nähnyt lainkaan ulos.

Viikolla sain vapautuksen kuskin tehtävistä, sillä minun piti keskittyä koulunkäyntiin. Silloin isäpappa haali tarjoukset kahdesta lähikaupastamme, Keijutien K-kaupasta ja Alijuhakkalantien Elannosta. Hän liittyi edullisempien tarjousten vuoksi jopa Elannon jäseneksi. Tuohon aikaan työläishenkisen liikkeen asiakkaat tunnustivat vielä väriä. Se oli liikaa porvaristaustaiselle äidilleni, joka häpesi silmät päästään. Faija lisäsi vettä myllyyn pukemalla haalarit päälleen jokaiselle Elannon-reissulle. Sittemmin hänen liikemiesvaistonsa pettivät tuon tuosta. Kotiin rahdattiin älyttömiä määriä munkkeja sekä juuri markkinoille tulleita hittituotteita, kuten tuoremehua ja jogurttia. Vanhan kansan ihmisenä ja entisenä maajussina käsite viimeinen käyttöpäivä oli hänelle vieras, joten lopulta tuotteet mätänivät kellarissa.

Nyt olen siis perinyt tarjoustaudin sukuvikana, mutta en kuluta niiden vuoksi lainkaan polttoainetta. Ainakin yksi juttu on näiden tarjouksien perässä juoksemisen jälkeen selvä. Kun ostaa ensin kassillisen halvimpia ruokatuotteita, niiden ympärille muodostuu pakostakin jonkinlainen runko aterialle. Pienien lisuke- tai maustehankintojen jälkeen ei tarvitse enää miettiä: "Mitä tänään syötäisiin?"

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit