Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Eutanasian hyväksyminen osoittaa armeliaisuutta

Tunnen erään tapauksen henkilökohtaisesti, jossa hyvin tuntemani ihminen makaa koomassa edelleen kahden vuoden kuluttua onnettomuudesta. Itse hän ei voi tehdä asialle mitään. Hänen omaisensa ovat tehneet ns. passiivisen hoitosuunnitelman. Mikä tarkoittaa sitä, että aktiivista
hoitoa ei jatketa, jos jokin sairaus potilaalla ilmenee.

Armokuolema on nyt otettu vihreiden puolueohjelmaan ja siitä syntyi heti tietysti myös erimielisyyttä, sillä ihmisiähän me kaikki olemme.
Itse olen ehdottomasti armokuoleman hyväksymisen kannalla, sillä en todella halua maata koomassa monia vuosia tai kärsiä mielettömistä kivuista, jotka modernilla tekniikalla olisivat helposti hoidettavissa. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään
myös arvokkaaseen kuolemaan. Meillä kaikilla pitää olla oikeus määritellä myös sen kesto ja valvotuissa olosuhteissa päättää omasta elämästämme harkinnan ja lääkärikeskustelun kautta. Toki nykyinen saattohoito kipulääkityksineen on toki hyvää, mutta ilman hoitotestamenttia
omaisten on usein vaikea ratkaista läheisensä kohtaloa.

Tässä keskustelussa on turha vedota siihen, että jokin vammainen saatettaisiin painostaa eutanasiaan vain siksi, että hän on sattunut syntymään vammaisena. Kontrollin pitää olla näissä asioissa erittäin tiukka ja yksiselitteinen: jokainen elämä on arvokasta ja laulun arvoinen.
Eutanasia pitäisikin säädellä uudelleen Suomen laissa selvästi ja niin tarkasti, että virheitä tai tulkintoja asiasta ei voisi esittää jälkikäteen.

Hollannissa ja Sveitsissä on alkanut mielenkiintoinen keskustelu siitä, johtaako eutanasian salliminen siihen, että kehitysvammaiset joutuisivat jotenkin eriarvoiseen tilanteeseen pelkästään siksi, että ovat kehitysvammaisia. Vaikeasti kehitysvammaisten kohtalosta eivät saisi päättää sellaiset ihmiset, jotka haluaisivat lopettaa heidän elämänsä jo ennen syntymää. Nykyisillä hoitomuodoilla voidaan elämää pidentää usein erittäin paljon ja kipuja lievittää. Tämä viimeinen hoitojakso on usein erittäin kallista ja omaisille erittäin raskasta.

Viime tiistaina asiasta keskustelivat tästä aiheesta televisiossa Päivi Räsänen ja Ville Itälä erittäin asiallisesti, vaikka olivatkin eri mieltä.
Räsänen korosti saattohoidon kehittämistä ja Itälä aktiivista omatoimista eutanasiaa. Ihmisen itsemääräämisoikeutta omasta kohtalostaan tulisi sallia enemmän. Keskustelua on käytävä avoimesti ja siihen on osallistuttava aktiivisesti. Ihmisen elämän lopussa ei yksilön mielettömiä kärsimyksiä enää voida inhimillisyyden takia sallia. Jokaisella on oikeus omaan näkemykseensä, mutta myös toisten erilaisia mielipiteitä täytyy voida kunnioittaa. Yksilön omaa vapautta päättää elämänsä viimeisistä päivistä ei nykyisin arvosteta Suomessa tarpeeksi.

Priorisointi täyttyy jättää lääkäreille ja asiantuntijoille. Vaikka tässä yhteydessä ei pitäisi puhua rahasta, niin lopuksi pakko todeta, että myös parantumattomasti sairaan henkilön elämän pidentäminen turhaan vuodella maksaa "arviolta" 100.000 euroa. Olisikohan tällä rahalla muuta käyttöä?

Juhani Melanen

 


Kolumnistin muut kolumnit