Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Kesälukemiseksi Kaari Utrion viimeisin

Kirjailija Kaari Utrio Somerolta on ilahduttanut ja ehkä joitakin kirjallisuuden harrastajia myös vihastuttanut vuodesta 1968 alkaen historiallisilla romaaneillaan. Hän on nostanut kirjoissaan esiin naisten ja lasten aseman niin aatelisperheitten kuin köyhälistön piireissä. Tunnetuin tätä aihepiiriä käsittelevä tietokirjallisuuteen kuuluva Utrion teos on 1984 ilmestynyt Eevan tyttäret. Viime vuonna hän sai aihepiirin käsittelystä teoksissaan WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon.

Tulevan heinäkuun lopulla 70 vuotta täyttävän Kaari Utrion viimeisin romaani on viime vuonna ilmestynyt Oppinut neiti, joka on ensimmäinen Linnilä -Utrio perheen oman Amanita-tuotantoyhtiön julkaisu. Kirjailijan aikaisemman runsaan tuotannon on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Tammi. Oppinut neiti-romaanin alku on räväkkä. Neiti Sofia Malm kierähtää suomalaisen aatelisherran vahingossa töytäisemänä pietarilaisen talon portaita alas olkihattu keikahtaen. Ylväs kreivi Hackfelt ei juuri anteeksipyyntöjä latele, mutta romaanin juoni yhyttää heidät ankarissa oloissa Porojärven pappilassa seuraavana talvena 1800-luvun ensi vuosikymmenillä aina kirjan viime sivuille saakka.

Kirjailija on kertonut viime talven kirjaa käsittelevissä haastatteluissa, että hän ei ole Lapissa itse elänyt. Utrio toteaakin käyttäneensä Lapin tapahtumien taustoittajana lähdekirjallisuutta, mitä on saatavilla sekä eurooppalaisten että suomalaisten 1700-1800- luvulta matkailijoiden kirjoittamina kansankulttuurin kuvauksina.

Utrio
Kirjailija Kaari Utrio Someron Somerniemeltä

Oppinut neiti käsittelee nuoren, varattoman naisen asemaa Pietarissa, Lapin tunturien katveessa Porojärven ja Vantaanjoen varrella Uudellamaalla, Palmcronan köyhtyneessä kartanossa. Romaanin päähenkilö, orpo säätyläis- ja aatelisneiti Sofia Malm on saanut opettajan koulutuksen Smolnan naisopistossa. Hänet on hyväksytty tsaarittaren hovissa. Sofia - neidin vuoden palkka on kuusisataa paperiruplaa vanhan ruhtinatar Natalia Feodorovna Dobrikosuskaja-Orlovan kamarineitinä ja tämän sukulaistyttöjen opettajana. Palkkaan kuuluu lisäksi oma huone ja polttopuut. Se on kuin ranskalaisen miehen palkka hovissa! Kirjan sivulta löytyvät muutkin mitat nykyaikaisiin mittoihin muutettuina.

Työn kuvaan kuuluu lisäksi vanhan ruhtinattaren omaisuuden varjeleminen huijaripapilta. Näitä huijareita liikkui muuallakin kuin keisarillisessa perheessä myöhemmin. Suomessa, kirjan Kortejoella, toisen päähenkilön kreivi Kristian Hackfeltin kotikartanossa Silvassa kävi puolestaan Sofia-neidin täti ruustinna Anna Piehlman taistelua leskiarmo Catharinan varoista miehensä seurakunnan hyväksi. Kylän kuvauksessa vilahtaa myös luterilaisuuden kiistat kirkko ja pietismi.

Utrion kuvaus on jälleen kulttuurihistoriallisesti tarkkaa. Aatelissukujen kilpailu toisiinsa nähden, säädyn vaatimien kulissien ylläpito, itkettää ja naurattaa nykyajan ihmistä. Aatelisherrat sortuvat tekemään huonoja sijoituksia alkavilla kaupan ja teollisuuden osakemarkkinoilla tai pelaavat perheensä rahat ja kiinteistöt. Tämän saavat yllätyksekseen kokea myös venäläisen ruhtinassuvun kasvatit testamenttisaataviaan hartaasti odottavina perillisinä.

Takana välkkyvästä Palmcronan kartanon konkurssista huolimatta nuorten naisten naittaminen korkeampaan hierarkiaan saa nykyajan saa lukijan mielestä surkuhupaisia piirteitä. Eräässä lausahduksessa todetaankin, että venäläiseen ja jo aiemmin ruotsalaisen aateliston hyväksyttyihin tapoihin kuului velkaantuminen. 1800-luvulla virka-aateliston piireissä eräs nuori nainen arveli olevan järkevämpää naida varakas porvari kuin köyhä aatelisperheen poika. Mutta myös aatelittoman virkamiehen kannatti hankkiutua aatelisperheen vävyksi, sillä vaimon sukutausta takasi toiveissa olevan korkean virkamiesaseman.

Kaari Utrio käyttää kokeneena kirjailijana nasevia vuorosanoja, mutta enemmän arvoa annan lukijana kirjailijan ihmisille asetettujen käyttäytymisen ja hierarkian kuvaukselle. Samoin hänen kuvauksensa ihmisten pukeutumisesta, luo lukijan eteen henkilöiden vaatetuksen aina kenkien asentoa ja kävelytyyliä myöden puhumattakaan pönäkkyyttä edustavista henkilöhahmoista. Olen odottanut, että teattereitten dramaturgeista joku tarttuisi Utrion teksteihin ja tekisi kunnon näytelmän. Tapahtumat esimerkiksi Oppineessa neidissä löytävät vastakaikua meidänkin ajassamme.

Marja-Liisa Niuranen

 

 


Ajankohtaista -arkisto