Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

joulu ja jooseppi. kyllä miestä syrjittiin raskaimman mukaan.kun vaimo teki temput.tämä touhu vaiennetaan joulun sanomassa. 11.12.2017 09:13
Kansakoulukatu taas pysäköintikieltoon.Kerrostalojen kohdalla kielto molemmilla puolilla katua. 10.12.2017 14:54
teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Jörkka ei petä

15.12.2017

Juhani Melanen

Soteenkaaren päätä ei vaan näy!

15.12.2017

Papin Palsta

Taivaalta tähden valitsen

15.12.2017

Ville Skinnari

Hallitus haluaa rankaista työttömiä

15.12.2017


TV-draamaa vai totta?

Joillekin ihmisille näytteleminen ei tunnu olevan oikeaa työntekoa. Mitä muuta voisi päätellä siitä, kun ihmiset eivät enää erota suositussa tv-sarjassa esiintyvän näyttelijän roolihahmoa ja tämän todellista persoonaa toisistaan. Salatuissa elämissä alkoholistia ja itsemurhaa yrittänyttä Seppo Talasmaata näyttelevä Jarmo Koski on nyt joutunut häiriköinnin kohteeksi, koska osa Suomen kansasta ei oikeasti usko, että mies tulkistee sarjassa ainoastaan hänelle käsikirjoitettua roolia, eikä tällä kuvitteellisella hahmolla ole kerrassaan mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Eikä tämä ole tällä kertaa mitään iltapäivälehdistön paisuttelua. Kysykääpä vaikka Kotikatu-sarjassa juoppoa Hannesta näytelleeltä Risto Autiolta, reagoivatko tv-katsojat oikeasti näin typerällä tavalla. Kyllä reagoivat. Haastattelin aikoinaan Autiota hänen kotonaan Oitin keskustassa, kun mies valitteli aidosti tuohtuneena, ettei voi enää kävellä lähimarketissaan lähelläkään kaljalavoja, ilman että joku tulisi huomauttelemaan, että nyt hyvä mies korkki kiinni. "Se ei ollut mitään hyväntahtoista huulenheittoa, vaan ihmiset olivat tosissaan", mies huokasi tyrmistyneenä. Kovakuntoisesta Autiosta ei saisi alkoholin ongelmakäyttäjää tekemälläkään, mutta niin vain kyläläiset puhuivat miehen juomisen käänteistä sillä vakuuttavuudella, mitä he olivat "omin silmin" televisiosta nähneet.

Liikkuvan kuvan voima ja mahti luoda illuusioita on yhä tänäkin päivänä tyrmäävä. Jokainen muistaa, miten lujaa se kolahti lapsena. Vanhempieni tuttavapiiriin kuului monia näyttelijöitä, joiden edesottamuksia oli mukava seurata 60-luvulta televisiosta. Kunnes Pena-setä (koomikko Pentti Viljanen) kuoli yhdessä rillumarei-pätkässä. Itkin pari päivää, sillä Pena oli antanut kylässä käydessään aina markan tuliaiseksi, mikä oli pikkupojalle iso raha.

Eräänä iltapäivänä pihalta kotiin tullessani Pena kuorsasi krapulaansa olohuoneemme sohvalla. Tiesin, että äiti suuttuisi, kun yllättäisi vieraan, mutta samalla hämmästelin, miten mies voi olla taas elossa. Sitten isäni kertoi suurimman paljastuksen joulupukin oikean henkilöllisyyden selviämisen jälkeen. Hän selitti, etteivät näyttelijät kuole teatterissa eivätkä valkokankaalla, vaan he esittävät kuollutta. Siksi heitä kutsutaan näyttelijöiksi.

Vanhentuessaan tarpeeksi ihminen alkaa muistuttaa lasta yhä enemmän. Ainakin television katselijana. Kun ensimmäinen saippusarja Peyton Place alkoi, äitini liimautui joka lähetyspäivän ilta hyvissä ajoin kuvaruudun ääreen. Silloin ei saanut tiskata eikä imuroida kukaan mukaan, mikä sopi isäpapalle loistavasti. Sittemmin he tapittivat silmät sirrillään myös Kahden kerroksen väkeä ja Testamenttia.

Äidiltäni jäi ainoastaan yksi "Peiton paikan" jakso näkemättä. Olimme sillä viikolla lomamatkalla Kanariansaarilla. Kanarialla myöhemmin ollessani kiitin luojaani, että sain matkustaa yksin. Samaisen hotellin kaikki muut suomalaisasukkaat kokoontuivat hotellin aulassa joka ilta säännöllisesti kuvaruuduun ääreen seuraamaan Kauniita ja rohkeita - espanjaksi dubattuna.

Ainoastaan kerran olen käyttänyt julkkissuhteitani ja näyttelemisen mahtivoimaa omiin tarkoitusperiini. Se tapahtui, kun jututin edesmennyttä näyttelijää, Tapio Hämäläistä. Hämäläinen muistetaan varmaan äkkiseltään parhaiten Uuno Turhapuron appiukkona, mutta hän teki myös upean äänityön Muumien Hemulina. Eloisa poikani ei niihin aikoihin olisi halunnut millään mennä nukkumaan sovittuna aikana. Haastattelu venähti illan puolelle, ja kesken jutustelun poikani äiti soitti, ettei jälkikasvuni halua taaskaan mennä yöpuulle. Asia jätettiin minun kontolleni. Tiesin Hemulin olevan poikani suuri idoli, joten ujutin kännykän herra Hämäläiselle ja pyysin häntä kehottamaan Hemulin äänellä poikaani nukkumaan. Hämäläinen eläytyi roolisuoritukseensa perusteellisesti, minkä jälkeen nukutusongelmia ei enää ollut.

Nyt luisteltiin kauaksi Salatuista elämistä ja Jarmo Koskesta - paitsi ettei sittenkään. Hämäläisen tapaan Koski on mahtava ääninäyttelijä. Ennen nykyistä Taalasmaa-myllytystä, hänellä on ollut aikaisempaakin kokemusta roolihahmon ja siviiliminän sekoittumisesta. Silloin syypäänä oli Nalle Puh. "Olen Suomen ainoa virallinen Nalle Puh", Koski kehaisi minulle lehtijutussa ja kertoi, että Walt Disneyn tasoisilla Hollywood-tuotannoilla, on tarkka seula, kenet mistäkin maasta kelpuutetaan nimekkäisiin äänirooleihin. Koski sai tällaisen kunnian Suomessa.

Mutta itse episodiin. Koski oli viettämässä rauhallisia pääsiäispyhiä kotonaan Helsingissä, kun ovikello soi. No, naapurin lapsethan ne siellä olivat virpomassa. Kun Koski oli avannut oven ja sanonut hakevansa noitavieraille karkkia, nämä olivat jähmettyneet pystyyn. Kävi ilmi, että lapset olivat katsoneet aivan äskettäin Nalle Puhia televisiosta tai videolta. Siinä kynnyksellä he ihmettelivät monttu auki, miten naapurin setä oli yhtäkkiä oppinut puhumaan piirroshahmon äänellä.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit