Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


SporttiSPORTTINURKKA

pelsu

Huikea playoff-kevät

Tiukoillehan se meni Kärppien kanssa, kuten viisaat asiantuntijat ennustivatkin. Pelsujen ja Kärppien välillä nähtiin huikea ottelusarja, joka venyi aina yhtä legendaariseen game seveniin. Seitsemännen ottelun viimeiset hetket olivat kyllä sellaista sydänjumppaa, ettei paremmasta väliä. Taisipa pumppu muutaman lyönnin jättää jopa väliin, kun Kärpät ahdisti Pelicansin nurkkaan viime hetkillä. Tällä kertaa selvittiin ja nyt on sitten Lahdessa edessä historialliset välierät. Kyllä muuten maistuu hyvältä!

Itse olen aloittanut lahtelaisen jääkiekon seuraamisen muistaakseni jo vuonna 1970, kun pikkumiehenä kävin isäni kanssa katsomassa Lahden Reippaan pelejä silloisella tekojääradalla, joka sijaitsi nykyisen jäähallin paikalla. Suurin suosikki silloisessa joukkueessa oli tietenkin Esko-setäni, joka viiletti kentällä tuulispäänä. Sen jälkeen on tullut koettua kaikki lahtelaisen jääkiekon nousut ja laskut. Ja onhan niitä riittänyt, niitä laskuja ainakin...

Vuosien saatossa Lahdessa on nähty monta legendaarista pelaajaa vai mitä sanotte seuraavasta listasta: Ilpo Koskela, Lauri ja Erkki Mononen, Erkki Laine, Hannu Koskinen, Kari Eloranta, Jarmo Mäkitalo, Olli Valek, Jaromir Sindel, Erkki Mäkelä, Marko Jantunen, Erik Kakko, Pasi Nurminen, Mikko Peltola, Tommi Turunen, Antti Niemi....Listaa voisi jatkaa vaikka pari sivua, mutta ymmärsitte varmasti pointin. Yksilöt ovat aina Lahdessa olleet loistavia, mutta se Joukkue isolla J:llä on tähän asti puuttunut, jollainen tarvitaan todelliseen menestykseen eli SM-kultaan.

Lahtelaisesta jääkiekosta on puhuttu vuosien varrella usein negatiivisessa sävyssä. Kaikki ne konkurssit, nimenvaihdot, menestymättömyys, liigaan nostamiset jne. tietysti vaikuttavat.
Viime vuodet lahtelainen jääkiekko on ollut kuitenkin yksi puhutuimmista tuhkimotarinoista liigassa. Täytyy nostaa hattua Pelicansin toimiston suuntaa ja erityisesti Ilkka Kaarnalle, johon kyllä vahvasti henkilöityy tämän päivän lahtelainen jääkiekko-osaaminen toimiston puolella.
Kaarna tunnetaan tarkan markan (tai euron) miehenä ja hyvä niin.

Organisaatiota on kasvatettu pikkuhiljaa kärsivällisesti, eikä höntyilemään ole lähdetty. Ainoa miinus viime vuosien tekemisessä oli Mika Toivolan palkkaaminen Aravirran seuraajaksi. Toivola ei vain yksinkertaisesti sopinut lahtelaiseen jääkiekkoon, sillä mieheltä puuttui näin jälkikäteen katsottuna uskottavuus ja kun sitä ei ole, ei ole mitään. Pelicansin onni oli, että viime keväänä Kari Jalonen teki oharit ja penkin taakse saatiin lätkäjätkien ykkösnimi, Kai Suikkanen. Viestit pelaajien joukosta vahvistavat tämän tosiseikan.

Pelicans on nyt mielestäni saavuttanut kauden vähimmäistavoitteensa, sillä hyvän runkosarjan jälkeen olisi ollut pettymys mikäli mitalipeleihin ei oltaisi päästy. Nyt joukkueella on jäljellä ainoastaan voitettavaa. Matkalla finaaliin on kuitenkin kaadettava tillilihaakin sitkeämpi Blues, joka yllättäen kampesi KalPan kesälomille.
Bluesilla on muutama playoff-pelaajan ruumiillistuma joukkueessaan. Seuratkaapa tarkkaan herroja Talaja, Sailio ja Huhtala. Siinä on kolmikko, joka ei anna missään vaihdossa periksi ja osaa pelata tarvittaessa hieman sikaakin. Lonkkavammaista Hovista on ehdottomasti varjeltava näiltä härskisti maalille ajavilta pelaajilta. Ei ole ihan kerta tai kaksi, kun ottelusarja on ratkennut siihen, että vastustajan ykkösmolari on ajeltu kylmäksi...

Latvala
Jan Latvala näyttää nuoremmilleen mallia

Entäpä sitten meidän joukkueemme Pelicans?
Ehdoton ykkösnimi on ollut ikinuori Jan Latvala, joka komeilee peräti pudotuspelien pistepörssin ykkösenä. Hovinen on ollut oma varma itsensä vammasta huolimatta ja Paakkolanvaaran johtama neloskenttä on raatanut korkealla tasolla. Smolanek on noussut ratkaisijan rooliin ja sitä varmasti valmennus odottikin miehen palkatessaan tammikuun lopulla.

Keltä voisi sitten odottaa tason nostoa? Ainakin Lasch on ollut hieman hentoisen oloinen kovassa väännössä ja Seikola on ollut kovin vaisu ja vedot viuhuvat poikkeuksetta maalin ohi tai yli. Wärn varmasti nostaa tasoaan jatkossa ja toivottavasti myös ilkeä talonmies Pikkarainen, joka on Pelsujen vastine Bluesin "rottakolmikolle". Toisaalta finaalipaikka vaatii koko joukkueen tasonnostoa, sillä helpolla ei Blues kaadu. Olen silti erittäin toiveikas ja uskonkin, että Pelicans tästä parista tiensä finaaliin raivaa. Pelicans on ehdottomasti taitavampi näistä kahdesta joukkueesta, mutta focus tulee pitää pelaamisessa. Suunsoittoon ja tökkimiseen ei kannata lähteä mukaan, sillä sen Blues osaa.

Tätä lätkäherkkua on Lahdessa odoteltu jo vuosikymmeniä ja nyt se on totta. Tämä on näkynyt myös katsomossa, jossa lahtelainen kiekkoyleisö on pitänyt helvetillistä älämölöä ja kaupungilla ei muusta puhutakaan kuin jääkiekosta. Nyt Blues nurin ja sitten kohti finaalia.
Silloin viimeistään koko Lahti pukeutuu turkoosiin. Kiekko jäähän!!

Pete Salomaa

 


Kolumnistin muut kolumnit