Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Sirkka Lankinen

Luin uutisen, että Lahden kunnalliselämän ja Suomen eduskunnan värikäs tahtonainen, erikoislääkäri Sirkka Lankinen on kuollut kunnioitettavassa 95 vuoden iässä. Lankinen oli määrätietoinen ja aikaansaava kokoomuslainen, joka toimi myös perheemme luottolääkärinä, kunnes muutimme keskustasta Ali-Juhakkalaan ja politiikka otti Sirkan työstä enemmän ja enemmän aikaa. Hän oli ensimmäinen naispuolinen korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Suomessa.

Tutustuin Sirkan räväkkyyteen kuusivuotiaana mitä konkreettisimmalla tavalla, kun hän joutui puhkaisemaan korvani tärykalvon ja sittemmin punkteeraamaan nenäni. Ne eivät olleet pikkumiehelle, mitään mukavia operaatioita, vaikka kivut hellittivätkin. Jännitin hänen vastaanottohuoneessaan Mustankallionkadulla vimmatusti, eikä oloa helpottanut rinteestä avautua upea näkymä keskustan yli. Päinvastoin olisin suinpäin karannut mäkeen, jos isä ei olisi ollut mukana saattajana.

Suoraviivaiset ja politiikassa myöhemmin tutuksi tulleet päättäväiset otteet jatkuivat, kun hän päätti lopettaa sairastelukierteeni leikkaamalla kitarisani. Siinä ei paljon äänestetty, kun poikaa vietiin. Toimenpide pantiin täytäntöön Kirkkokatu 1:ssä sijaitsevalla pienellä klinikalla. Myrkynvihreään maskiin ja myssyyn sonnustautunut Sirkka (näky toi myöhemmin teinivuosina mieleeni Dr. Feelgood -yhtyeen levynkannen Doctor´s Orders), nappasi minut ronskilla otteella syliinsä, työnsi jotain strasselintapaista nenäni eteen ja sanoi, että nyt hengitetään vähän helikopteribentsiiniä.

Herättyäni unesta, jossa näin pelkästään vihreän eri sävyjä, samainen henkilö tervehti sanomalla, että nyt saa poika lähteä kotiin. Vanhempiani hän kovisteli määräämällä potilaalle reilusti kylmää jäätelöä. Sen jälkeen meistä tuli Sirkan kanssa ylimmät ystävät.

Angiinaa, enkä korvakipuja en ole sen jälkeen sairastanutkaan. Koska asiaa korvaspesialistille ei ole ollut ja muutin joksikin aikaa Helsinkiin opiskelemaan, en Sirkkaa enää tavannut. Luin silti lehdistä innostuneesti hänen lukuisista aloitteestaan ja työstään lahtelaisen kulttuurin ja terveydenhuollon puolesta.

Yksi mieleenpainuvimmista taisteluista oli hänen kampanjansa Lahden vanhan puukirkon säilyttämiseksi. Lankinen lupasi estää uuden kirkon rakennustyöt kiipeämällä istumaan vieressä kasvavaan puuhun, jonka kaataminen oli välttämätöntä puukirkon purkamiseksi. Tämä jäi kuitenkin uteliailta näkemättä, sillä vanhan kirkon purkaminen aloitettiin maaliskuussa 1977, jolloin Lankinen oli kongressimatkalla Argentiinassa. Uuden kirkon kannattajat pelasivat ilmeisesti varman päälle.

Lahti-Seura nimesi Sirkka Lankisen vuonna 2001 Vuoden lahtelaiseksi. Se oli oikeaan osunut kunnianosoitus naiselle, joka tässä terveiden luvatussa kaupungissa oli saanut paljon aikaan sairastuneiden ja terveydenhuollon hyväksi.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit