Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Sydänystävä

Katselin Yleisradion Teema-kanavalta kerrassaan ihanan elokuvan Sydänystäviä.Se oli ranskalainen komedia antiikkikauppiaasta, joka värvää mukavan taksikuskin esittämään ystäväänsä, todistaakseen, että hänellä yleensä on sellainen. Daniel Auteuilin näyttelemä päähenkilö
kirvoitti monet naurut, mutta toi mieleen myös minut itseni. Kyyninen liikemies oli eronnut ja yhden lapsen isä ja kaikki hänen ihmisuhteensa pyörivät pelkästään työasioiden ympärillä.

Tuttua kuin mikä.Olen itsekin itsekeskeinen sika,jonka elämä pyörii oman navan ympärillä. Jos joku on eri mieltä, hän on mielestäni väärässä. Kolmesta ex-vaimostani olen ainoastaan yhden kanssa hyvissä puheväleissä. Silti heistä jokainen laukaisi aikanaan ilkeän kysymyksen päin naamaani: "Onko sinulla oikeasti yhtään ystävää?"

Viiltävä kysymys.Vaikka puhelinmuistioni on lähes tiiliskiven kokoinen ja facebook-kavereita lähes yhtä paljon kuin Janne Katajalla,vastaukseni oli, että ei. Okei,poikaa ei lasketa, hän ei ole ystäväni,vaan silmäteräni, mutta kuka sitten? Suurin osa
sukulaisistani on kuollut, eikä loppuihinkaan tyyppeihin ole tullut pidettyä yhteyttä, koska vihaan yli kaiken sosiaalista seurustelua ja kahvittelua.

Joulut olen viettänyt yksikseni tai ollut joulupukkina, kuten viime vuonna. Sitten alkoikin tapahtua. Viime jouluna juuri pukinparran riisuttuani sain soiton vanhalta työtoveriltani Harrilta,jonka olin jo kokonaan unohtanut. Hän kutsui minut siltä istumalta viettämään joulun ja uuden vuoden tylsiä välipäiviä kotiinsa Iittalaan, nykyiseen Hämeenlinnaan.

Olen Harrin tyttären kummisetä ja nähnyt heidät molemmat viiimeksi 14 vuotta sitten pikku-Ronjan ristiäisissä. Meillä miehillä on paljon eroa, mutta olemme kuin veriveljet.Minä olen renttu ja suvun musta
lammas, enkä ole käynyt armeijaa, vaikka isänmaallisuudessa päihitänkin Timo. T.A. Mikkosen ja olen harrastanut laskuvarjohyppyjä. Harri sen sijaan on ammattiupseeri, majuri ja viimeisen päälle herrasmies. Yhdessä me molemmat olemme ikuisia pikkupoikia, joita
kiinnostavat miesten lelut kuten autot, tekniikka yleensäkin sekä Popeda, Eppu Normaali ja Deep Purple.

Heti saunaan päästyämme yhteinen kieli oli löydetty ja yhteiskunta pantu uuteen kuosiin. Hien valuessa ja selkä kyyryssä käsittelimme presidentinvaalit, panimme vanhat naissuhteet järjestykseen ja päädyimme yksimielisesti siihen tulokseen, että Saab on maailman paras talviauto. Juttu jatkui luontevasti siitä, mihin se oli 14 vuotta
sitten päättynyt. Aamulla katsastimme miehen uusimman autohankinnan, joka oli kuinka ollakaan tulipunainen Porsche ja ryntäsimme sen jälkeen toisella vehkeellä jeeppisafarille Parolan nummille.

Yhtäkkiä tajusin, että Harri on ystäväni. Oikea sydänystävä! Lämmitähän sauna jälleen vuoden 2025 viimeisellä viikolla, tulen silloin viimeistään käymään, sillä 14 vuotta on tullut taas täyteen. Se on meikäläisen vuoro tarjota munkkikahvit sotkussa, jos ei Suomen
viimeistäkin varuskuntaa ole lakkautettu!

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit