Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Saikkua

Työpaikkalintsaaminen nousi vaihteeksi otsikoihin yritysvalmentaja Jari Sarasvuon särähdettyä lepsuille työpaikkalääkäreille perusteettomien sairauslomien kirjoittamisesta - ikään kuin se olisi suurikin uutinen. Saikkua on pidetty iät ja ajat, niin kauan kun työvelvollisuuksia on ollut mahdollisuus kiertää. Jokaisella suuremmalla työpaikalla on tutut veijarit, joiden äänestä kuulee heti heidän soittaessaan aamulla esimiehelle, että nyt sepitellään satuja. Poissaolon syyksi ilmoitetaan yleensä ripuli, selkäsärky tai helvetillinen migreeni. Viimeistään puolenpäivän aikaan samat tyypit löytää kantakuppilasta istumassa tuopin ääressä. Tämä on väärin paitsi työnantajaa kohtaan, myös niitä, jotka oikeasti sairastavat. Esimerkiksi migreeni, jota ulkopuolisen on mahdoton havaita puhelimessa, on pahimmillaan viheliäinen vaiva.

Saikusta on tullut joillekin itsestäänselvyys, jonka taakse voi paeta henkilökohtaisia ongelmia tai jolla voi protestoida epäreilua pomoa tai ankeita työoloja vastaan. Itse aiheutetusta sairastumisesta johtuvat vapaapäivät lankeavat härskeille työntekijöille yhtä itsestäänselvästi kuin pekkaspäivät tai ylityövapaat. Kun toiset rehvastelevat alkusyksystä, montako kesälomapäivää heillä on vielä jäljellä, saattaa varsin pian kuulla jonkun koiranleuan ilmoittavan, paljonko hänellä on sairauslomaa pitämättä.

Teimme legendaarisen valokuvaaja Olavi Kaskisuon kanssa jokunen vuosi sitten Nykyposti-lehteen reportaasin "Ilkka on Suomen sairain mies", jossa hain toimittajana sairauslomaa umpimähkään valituilta yksityislääkäreiltä. Tuloksena oli yhteenlaskettuna useiden viikkojen sairausloma sekä nippu reseptejä, joilla saatavilla lääkkeillä olisi taannut itselleni ikuiset unet, ilman heräämistä. Ainoastaan yhden naislääkärin kunniaksi on sanottava, että hän ei tyrkyttänyt minulle ensiavuksi koukuttavia unilääkkeitä.

Valitin mitä moninaisimpia vaivoja, joita oli hankala näyttää toteen lyhyellä vastaanottoajalla ja ilman tarkempia kokeita ja käytin hyväkseni olemattomia näyttelijänlahjojani. Ainakin kolmelle lääkärille valitin selkääni eri kohdista, muille ripulia, epämääräisiä vatsavaivoja, unetttomuutta, stressiä, alkoholin vierotusoireita pitkän Lapin matkan jälkeen, paniikkihäiriötä ja siihen liittyvää ahdistusta ja tinnitusta sekä jalkavaivoja. Viime mainittu oli vanhalle jääkiekon, jalkapallon ja laskettelun harrastajalle helppoa, koska nilkat ja polvet olivat enemmän tai vähemmän mutkalla tai turvoksissa muutenkin. Juttu päättyi siihen, että pinkaisin Cooperin testissä erinomaisen tuloksen.

No, artikkelista on aikaa vajaa parikymmentä vuotta ja saman verran takana on kiloja, kuten juoksutuloksesta voi päätellä, mutta jutun viesti ei ole muuttunut miksikään. Hyvä ja vähän huonompikin supliikkimies puhuu itselleen 20 minuutin vastaanotolla kevyesti sairauslomaa. Lääkärikunta reagoi juttuun hiljaisuudella, kuten odotettavissa oli, mutta kiertoteitse saamieni tietojen mukaan sitä oli luettu tarkkaan.

Onko kuuliaisesti kellokorttinsa leimaava ja työpaikalleen säntillisesti ilmestyvä ihminen sitten lintsaria parempi työntekijä? Ei välttämättä. Olen tehnyt toimittajantöitä sekä kuukausipalkkalaisena, että freelancerina, eräänlaisena yrittäjänä siis. Omana pomona ollessani kahdeksan tunnin työt hoituivat kahdessa tai kolmessa tunnissa. Syynä oli se, ettei työt aloittaessaan tarvinnut vaihtaa pakollisia kuulumisia Salattujen elämien viime jakson ronskeista juonenkäänteistä, karppauksen ihanuudesta, Pelicansin kahden ottelun tappioputkesta, elämänkumppanin kuorsaamisesta, lasten koulumenestyksestä sekä lemmikkikissan ja -koiran rokotuksista. Samat keskustelut saattoi käydä epävirallisen työajan jälkeen kulmakapakassa. Poissa olivat myös pakolliset ja lakisääteiset kahvi- ja tupakkatauot sekä pitkäksi venähtäneet lounaat.

Niin taivaalliselta kuin yrittäjänä toimiminen aluksi tuntuikin, siinä oli omat huonotkin puolensa. Koska virallista työaikaa ei ollut, olit töissä kellon ympäri. Yhdestäkään työtarjouksesta ei voinut kieltäytyä, koska takaraivossa jyskytti pelko, että sen jälkeen ei töitä enää tarjottaisi. Lomaa uskalsi pitää korkeintaan kerran vuodessa, jos silloinkaan, mutta huolellisesti etukäteen painotettuna, että juuri tuohon ajankohtaan ei ole tavoitettavissa. Lomakohde oli myös syytä valita niin, että sieltä ei todellakaan tavoitettu tai että puhelinvastaajasta kuului jonkun tunnistamattoman maan operaattorin kieli.

Mitä taas yrittäjän sairauslomaan tulee, se ei koskaan ollut mikään ongelma. Yrittäjällä ei yksinkertaisesti ole varaa sairastaa.

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit