Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Armomurha

Eutanasia on jälleen puhuttanut lääkärikuntaa ja osa siihen kielteisesti suhtautuneista on muuttamassa kantaansa. Suomeksi sana on saanut karmivalta kuulostavan käännöksen armomurha, mikä on osaltaan edesauttanut, että kaikki eivät välttämättä edes ymmärrä termin tarkoitusta. Eutanasian lajit ovat passiivinen ja aktiivinen eutanasia. Passiivisessa eutanasiassa kuolemaa odottavalle ihmiselle ei tehdä enää hoitotoimenpiteitä, jotka saattaisivat pitää hänet vielä hetkellisesti hengissä. Halutaan vain lieventää kärsimyksiä ja itse kuolintapahtumaa. Aktiivisessa eutanasiassa ihmisen elintoiminnot lopetetaan hänen tahdostaan, kun parantavia tai lieventäviä hoitokeinoja ei enää ole tarjolla. Kyse on kuitenkin aina potilaan ja hänen omaistensa yhteisestä tahdosta, ei suinkaan lääkärin.

Ottamatta suoranaisesti kantaa armomurhan laillistamiseen Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakala, kirjoitti osuvasti, että olemme vieraantuneet kuolemasta. Tuskissaan olevat potilaat ovat piilossa neljän seinän sisällä, siksi puheet eutanasiasta herättävät voimakkaita tunteita. Mielestäni asiaan ovat vaikuttaneet myös 4D-tyyppiset, sensaatiohakuiset dokumentit kuoleman sanansaattajina toimivista, armomurhan tehneistä lääkäreistä. Eivät eutanasian puolustajat suinkaan ole ikäihmisiä vanhainkoteihin listimässä.

Totta kai lääketiede on kehittynyt ja kehittyy hurjaa vauhtia, ja on mahdollista, että nykyään varman kuolemantuomion saanut potilas voitaisiin tulevaisuudeen tietotaidolla pelastaa. Se ei kuitenkaan tapahdu kahden viikon, välttämättä edes 20 vuoden kuluessa. Eutanasian, kuten abortinkin kiihkeimmille vastustajille ihmishenki on pyhä. Siihen, minkä Jumala on luonut, ei pitäisi ihmisen kajota. Samaan aikaan ihmisten keski-ikä on noussut ja uudella sukupolvella se lähestyy pelottavasti sataa vuotta. Sanon pelottavasti, koska en haluaisi viettää loppuelämääni muiden armoilla olevana kasviksena.

Oma isäni eli suhteellisen vanhaksi, mutta alkoi kärsiä viimeisinä elinvuosinaan pahasta dementiasta sairastuttuaan alzheimerin tautiin. Siihen liittyi sinänsä harmittoman unohtelun lisäksi vakavampaa aggressiivisuutta, josta kärsi erityisesti hänen kanssaan loppuun asti samassa taloudessa elänyt äitini. Fiksuna ja lukeneena ihmisenä isäni otti selvää sairaudestaan ja ymmärsi sen luonteen ennen lähipiiriä. Selkeinä hetkinä hän tunsi suunnatonta tuskaa, millaiseksi hänen persoonansa oli muuttunut. Muistamattomuus oli hänelle kova pala, mutta vielä enemmän se, että hän käyttäytyi vihamielisesti rakastamiaan ihmisiä kohtaan. Hän ei tuntenut enää olevansa oma itsensä eikä elävänsä ihmisarvoista elämää. Kuolemaa hän ei pelännyt, vaan päinvastoin toivoi ja odotti sitä. Jokainen päivä tuntui edellistä suuremmalta painajaiselta. Isä oli pyytänyt lähimmiltään anteeksi pahoja tekojaan ja hänellä olivat välit kunnossa yläkerran kanssa.

Ennen hänen kuolemaansa keskustelimme usein armomurhasta. Isäni olisi toivonut, että se olisi Suomessa mahdollista laillisin keinoin. Vanhimpana elossa olevana lapsenaan hän vannotti minua pitämään huolen, että saa elämälleen arvoisensa lopun eikä joutuisi kitumaan tuskissaan. Onneksi hänen loppunsa oli nopea ja rauhallinen.

Itse sallisin omalla kohdallani ainakin passiivisen eutanasian ja kallistuisin sen laillistamisen puolelle, olen myös tehnyt elinluovutustestamentin. Potilaalla täytyy voida olla oikeus vaikuttaa omaan kohtaloonsa niin, että elämä päättyy arvokkaasti. Maailmalla parantumattomasti sairaiden avustettu itsemurha on sallittu nykyään Hollannissa, Belgiasa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa Oregonin osavaltiossa, ainoastaan tarkoin määritellyissä tapauksissa. Passiivinen eutanasia sallittiin Ruotsissa huhtikuussa 2010, ensimmäinen tapaus tuli julki saman vuoden toukokuussa. Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos ja siitä voi saada jopa kahdeksan vuotta vankeutta. Myös henkilön omasta vakaasta pyynnöstä tapahtuva surmaaminen on rangaistavaa.

Sen sijaan Suomen laki jopa velvoittaa eläimen surmaamiseen tämän kärsimyksien lopettamiseksi. Onko nyt niin, että olemme jälleen taanneet eläimille paremmat ihmisoikeudet kuin läheisillemme ja itsellemme?

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit