Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

nainen kuulemma käyttää pehmeitä arvoja.tehdessään päätöksiä johtaessaan minisreriötä.kun vr paloitellaan missä näkyy tämä pehmeys. 18.09.2017 07:54
hajuherkkyys naisilla kääntyy eduksi. on jälleen yksi syy laistaa työtehtäviä. on ne käsitykset nurinkuriset valtakunnassa.miehillä haisevakin työ on kelvattava. 11.09.2017 08:50
feministit marssi naisten oikeuksien puolesta.mutta kyky hoitaa osuutensa työssä unohtui.samoin vastuu ja velvollisuudet.sama toistuu jatkuvasti. 04.09.2017 08:25
suomi nainen esitteli kreikkalaista miestä uutisissa.kun täällä sosturva parempi. paljonko näitä tapauksia oikein on.viime vuosikymmeninä.me miehet tietenkin maksamme sitä sosturvaa.turha puhua yhteisöllisyydestä. 28.08.2017 08:59
sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Sketsihahmot

Suomalaisessa nuorisossa ja sketsiviihteessä on ainakin yksi yhteinen piirre. Edellisen sukupolven mielestä ennen osattiin tehdä kaikki paremmin. Historia onneksi kultaa muistot ja kumoaa tämän käytännössä mahdottoman ajatuksen. Esimerkiksi jonkinmoisiksi huumorin ikoneiksi nostettujen Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sketsihahmoista suuri osa oli täysin seinästä reväistyjä. Vähemmistöön jääneet helmet muistetaan sitten sitäkin paremmin.

Nukkuvien oma äänestystapahtuma, MTV3:n Putouksen sketsihahmokilpailu on edennyt jo finaaliin saakka ja ehtinyt aiheuttaa närää jos joissakin kansanryhmissä. Omaksi pettymyksekseni kisan ainoa valopilkku ja täysin uudenlaisen tyypin esitellyt, Iina Kuustosen Jani-Petteri jäi ikävä kyllä kolmanneksi. Hahmo oli kerrassaan sympaattinen, ja jokainen pienen peruskouluikäisen pojan kanssa joskus elänyt tunnistaa kyllä tämän henkilön ärrävikoineen, Star Trek -miekkoineen ja menetelmistä, joilla oma henkilökohtainen koulukiusaaja pannaan kuriin.

Halvalla navanalushuumorilla ja köyhillä kaksimielisyyksillä on päässyt Putouksessa jälleen tänäkin vuonna pitkälle. Sananmuunnoksia laukova kaappihinttipastori Usko Eevertti Luttinen lähentelee mauttomuuden rajoja, mutta pysyy kuivilla loistavan esittäjänsä Aku Hirviniemen ansiosta. Pietari Suuri hattunsa polki Liisan vannassa -tyyppisiä, sanojen keskinäisten alkujen vaihtamiseen perustuvia sanaleikkejä tulvii hänen suustaan siihen malliin, että osa niistä on mennyt hitaammilta katsojilta ohi. Onneksi iltapäivälehtemme toteuttavat hienoa valistustehtäväänsä ja ovat julkaisseet parhaat pikkutuhmuudet muistin virkistämiseksi heti uudelleen alkuviikosta. Näin kankeammillakin hoksottimilla on pysynyt kärryillä työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa.

Onko Luttisen hahmo sitten rienaava? Mielestäni ei. Päinvastoin kuin Britanniassa, suomalaisessa komediaviihteessä on ollut tapana olla pilkkaamatta uskontoa. Jopa lahtelaisyhtye Sleepy Sleepers piti sitä periaatteenaan. Luttinen ei pilkkaakaan uskontoa, vaan papiston kaikkein tekopyhimpiä tahoja. Tiedän kirkonmiehistä parikin Luttis-fania. Mitä taas homojen rienaamiseen tulee, kansanedustaja ja näyttelijä Jani Toivola vetäisi maton alta tämän puolen arvostelijoilta esiintymällä viime lauantaina Luttisen show-numeron vieraana, neekeri-Jeesuksena.

Sen sijaan Putouksen toisen finalistin, Armi Toivasen esittämän Leena Hefnerin älämölö ei ole minuun vieläkään täysin uponnut. Pari rasittavaa pikkujulkkista tulee kieltämättä hahmosta mieleen.

Nyt sitten vain odotellaan voittajan julkistamista ja kauhulla, mikä sketsihahmojen hokemista jää elämään kuppiloiden kesäterasseille. Kamalinta on se, että jotkut päiväperhosiksi tarkoitetut lausahdukset pesiytyvät arkiseen puhekieleen ja jopa asiapitoiseen lehtitekstiin pitemmäksikin aikaa. Näin kävi kilpailun ulkopuolelta muun muassa Team Ahma -sarjassa lähes maanisesti hoetun hokata-verbin kanssa.

Ai, niin. Ja löytyypä Suomen nuorisosta ja sketsiviihteestä, nimenomaan sen hokemista toinenkin yhtäläisyys. Molempien kanssa on opettajilla vuosi vuodelta enemmän kestämistä!

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit