Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Roihan suomalaistettu Villisorsa

Norjalainen Henrik Ibsen loi 1800-luvulla uuden ihmisten arkipäivän realismia ja perheen sisäisiä jännitteitä kuvaavia näytelmiä. Niistä tunnetuimpia meillä ovat Nukkekoti ja viimeisiä esityskertoja Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä esitettävä Villisorsa. Draama on tehty yhteisyössä Tampereen Työväenteatterin kanssa, missä se sai ensi-iltansa pari viikkoa sitten. Nukkekoti ja Villisorsa painottuvat naiseen ja tämän kantamaan valheeseen.

Villisorsa
Kaikki salaisuudet alkavat paljastua Alhojen ja Verlojen perheessä. Kuka lohduttaa ja ketä; Jarkko Alho on suistumassa elämästään, kuvassa Jarkko Pajunen, hänen takanaan Ritva Sorvali, Tapani Kalliomäki, Jyrkki Mänttäri ja taustalla seisomassa Elsa Sainio.

Villisorsan modernisoidun esityksen on ohjannut ja lavastanut nykyisin Berliinissä asuva Mikko Roiha. Hän on vapaasti kääntänyt ja sovittanut Henrik Ibsenin (1828-1906 ) käsikirjoituksen. Roiha on konkretisoinut ja "suomentanut" Villisorsan hämäläispohjalaiselle murteelle. Näytelmän roolihenkilöt ovat nimetty näyttelijöitten omilla etunimillä. Ibsenin tilanomistaja Werlen perhe on Verla; Sahanomistaja Mikko, Mikko Jurkka, poika Jyrki, Jyrki Mänttäri. Valokuvaaja Ekdalin perhe ovat Alhoja: valokuvaaja Jarkko , Jarkko Pajunen, hänen vaimonsa Ritva, Ritva Sorvali, sokeutuva, mykkä tytär Elsa, Elsa Saisio, Vanha Alho, Harri Rantanen. Nimileikkiä en pitänyt tarpeellisena, mutta karsimalla tekstiä Roiha on tuonut esiin terävästi Alhojen ja vauraan sahanomistaja Verlan kieroutuneen suhteen.

Tapahtumat sijoittuvat korokkeella olevan pitkän pöydän äärelle tai sen alle. Näyttämöltä poistutaan katsomon ensimmäiseen riviin. Kolmetoista erilaista tuolia pöydän ympärillä symboloi ehkä raamatullista näytelmää Jeesuksesta ja opetuslapsen valheesta. Ibsenin aikana monet uskonnolliset liikkeet olivat vaatimassa ihmisiä puritaaniseenkin joukkoonsa. Siipeensä Vanhan Verlan metsästyskiväärin luodista haavoittunut Villisorsa asuu pöydän alla Elsan ja vanhan Alhon hoidossa Näyttämön taustalle heijastuu aiheeseen liittyviä Ilari Kellokosken (TTT) videokuvia. Valosuunnittelija Juha Haapasalon valoleikkaukset luovat omaa draamaa näyttelijöitten ympärille.

Ibsen käsitteli näytelmässään ajatusta "Jos riistätte keskinkertaiselta ihmiseltä hänen elämänvalheensa, riistätte häneltä samalla onnen." Toinen teema on Villisorsassa nainen, Ritva Alho, perheenäiti, joka kantaa elämänvalhetta ja toivoo pystyvänsä pitämään perheensä onnellisena kertomatta totuutta lapsestaan. Ritva Sorvali on miestään, tekniikan keksinnöstään haihattelevaa Jarkkoa, paapova nainen, joka on kaiken ahdistuksensa keskellä perheen selkäranka. Sorvali ei tee eleillään suurta draamaa, mutta on täysin uskottava miehensä tuki, lempeästi rakastava nainen.
Jarkko Pajunen on hyväntahtoinen perheenisä, joka on kuvitellut saaneensa vauraalta Verlalta tukea opintoihinsa poika Verlan kaverina. Tyttärestä totuuden saatuaan ja tämän itsemurhan jälkeen on romahdus uskottava.

Kolmas teema on totuuden etsijä ja valheen paljastaja, Jyrki joka haluaa olla rehellinen huolimatta sen seurauksista. Hän on korpisahalle paennut ja sieltä perheensä luo palannut ristiriitainen ihminen. Jyrki Mänttäri on kuin paha demoni, mutta itseään vähintään Pyhästä Pietarista seuraava tuomion julistaja. Hänestä huokuu ristiriita pahassa ja hyvässä. Hän on näytelmän pahis.

Viattomuutta esittää Villisorsaa hoivaava puhumaton, Elsa, joka on saanut biologiselta isältään Mikko Verlalta perinnöksi silmähermojen rappeumataudin. Tyttö rakastaa valokuvaaja-isä Jarkkoa jo hieman murrosikään ehtineen nuoren heräävällä intohimon aavistuksella. Vaikka Elsa Saisio ei lausu sanaakaan esityksen aikana, mutta ilmein ja elein nousee hänen suorituksensa yli muiden.

Tapani Kalliomäen rooli ainaista urheilukassia kantavana lääkäri Tapani Reunasena jäi hieman ulkopuoliseksi katsojalle. Väliajalla käsiohjelmaa selatessani vasta ymmärsin että Reunanen on perhelääkäri, joka yrittää tasapainottaa ristiriitoja salaa rakastamansa Ritvan tukena.
Pienen huumorinpisaran toi vanha Alho, luutnantti, Harri Rantanen, joka oli tainnut istua kirjanpitorikoksesta linnassa vanhan Verlankin puolesta.
Mikko Jurkka jyhkeänä sahanomistajana, hänen tuleva vaimonsa Soili Markkanen, Soili Lappeteläinen tasapainottavat näytelmää sopuisalla parisuhteellaan, jo keski-ikään ennättäneitten keskinäisellä rakkaudellaan.

Marja-Liisa Niuranen

 

 


Ajankohtaista -arkisto