Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

joulu ja jooseppi. kyllä miestä syrjittiin raskaimman mukaan.kun vaimo teki temput.tämä touhu vaiennetaan joulun sanomassa. 11.12.2017 09:13
Kansakoulukatu taas pysäköintikieltoon.Kerrostalojen kohdalla kielto molemmilla puolilla katua. 10.12.2017 14:54
teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Jörkka ei petä

15.12.2017

Juhani Melanen

Soteenkaaren päätä ei vaan näy!

15.12.2017

Papin Palsta

Taivaalta tähden valitsen

15.12.2017

Ville Skinnari

Hallitus haluaa rankaista työttömiä

15.12.2017


Kahdeksan surmanluotia menee ihon alle

Teatteri Vanha Jukon päätös ottaa uudestaan ensi-iltaan Kahdeksan surmanluotia on todella hyvä päätös. Aihe on edelleenkin ajankohtainen ja kipeä rakkaassa suomenmaassamme. Mikko Niskasen elokuvan tapahtumat on siirretty Lahteen ja nykyaikaan, toisaalta voisi kyseessä olla mikä tahansa kaupunki Suomessa. Kahden lapsen isä, työtön roskakuski Pasi asuu Lahden Asemantaustassa. Ei mene hyvin, ei. Tytär pakenee menneisyyteen, poika internetiin. Vaimo on yksinäinen muuten vaan. Pasi juo viinaa - kovat piipussa.

Juha Luukkosen ohjaama näytelmä ei huumorilla herkuttele, vaan lataa täyslaidallisen suomalaista karua todellisuutta ja angstia katsojan silmille. Näytelmä on täynnä väkivaltaa, ryyppäämistä ja murhetta. Vain hetkittäin näytelmässä pilkahtaa toivonkipinä paremmasta, mutta samassa hetkessä se viedään jo pois käsien ulottuvilta. Työttömyyden, alkoholin ja väkivallan pyhä kolminaisuus vie edelleen meitä suomalaista 6 - 0.

surmanluodit
Viinapiru ei päästä Pasia (Sakari Tuominen) helpolla  Kuva Aki Loponen

Ohjaaja Luukkonen käyttää näytelmässä hyväkseen paljon videotekniikkaa. Tiiliseinälle heijastetut tapahtumat vievät näyttelijät milloin katsomon alle, teatterin eteiseen tai jopa Vesijärvenkadulle. Hyvä idea, jolla saadaan Jukon pientä lavaa laajennettua ikäänkuin isommaksi näyttämöksi.
Videoilta katsojat näkevät myös väkivallanuhrien hakattuja kasvoja tai pääministeri Vanhasen kouluenglannilla selostamassa koulusurmia.

Luukkonen on lahjakas ohjaaja, jolla on selkeä näkemys siitä, mihin hän näytelmissään pyrkii. Kristian Smeds lienee jonkinlainen esikuva Luukkoselle, mutta vaikka yhtäläisyyksiä onkin, ei se tässä tapauksessa haittaa. Luukkosen sanoma tulee harvinaisen selväksi. Suomessa on Niskasen surmanluotien jälkeen ammuttu suuri määrä surmanluoteja, usein kohdistuen ennalta täysin tuntemattomiin ihmisiin. Pari vuotta sitten näytelmän ensi-illan aikaan otsikoissa oli Sellon ampumistapaus, tänä päivänä puhuttavat perhesurmat. Yhtä kaikki, väkivalta ja alkoholi ovat ikävä osa suomalaista mielenlaatua.

Kahdeksan surmanluotia pitää sisällään muutamia vahvoja kohtauksia, jotka laittavat katsojan ajattelemaan. Esimerkiksi harvoin tulee tuijotettua suoraan kiväärin piippuun tosielämässä tai istuttua huppupäisen aseistetun miehen vieressä, joka katsoo tylysti suoraan silmiin.

Näytelmä on toteutettu vain kahdeksalla näyttelijällä, joten työtä yli kolmituntisessa näytöksessä riittää kaikille yllin kyllin. Hienosti näyttelijät kuitenkin heittäytyvät roolista toiseen, tarinan siitä yhtään kärsimättä. Kaikki näyttelijät suoriutuivat isosta urakastaan erittäin uskottavasti eikä ketään voi tai tarvitse nostaa toisten yli. Sen sijaan monissa musiikkinumeroissa ylitse muiden yltää kaunisääninen Minja Koski, jonka laulua on mukava kuunnella.

Kahdeksan surmanluotia voi aiheuttaa jopa pientä ahdistusta, sillä yli kolme tuntia ryyppäämistä, väkivaltaa, tappoja ja murhia voi olla liikaa joillekin herkille ihmisille. Jos näytelmästä on haettava jotain negatiivistä, niin se on näytelmän kesto. Ehkä pieni tiivistäminen olisi joissain kohdissa suotavaa, sillä Jukon vanhoissa tuoleissa yli kolme tuntia alkaa tuntumaan perskannikoissa. Toisaalta, jos sanottavaa on paljon, niin sanottavahan se on.
Kaiken kaikkiaan kovan luokan suoritus teatteri Vanha Jukolta.

Petri Salomaa

 


Ajankohtaista -arkisto