Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Ilen hajatelmat

ile

Viimeinen valssi

Kuka tanssii presidentin kanssa? Se tuntuu olevan tämän hetken kuumin kysymys, eikä sillä suinkaan viitata MTV3:n suosittuun tanssikilpailuun, vaan presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Ennakko-olettamuksista poiketen Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välinen mittelö jatkui kannattajien ennennäkemättömällä loanheitolla. Jokohan viimeinkin pahimmat asiattomuudet olisi lauottu vai vieläkö on jäänyt jotain hampaankoloon?

Tanssikysymys on tietysti sinänsä tärkeä, mutta ei niin polttava kuin saunaparlamentin tai ennakkoäänestysjonosta kuultujen puheiden perusteella voisi olettaa. "Mitähän siitäkin tulee, jos presidenttimme aloittaa härkäparissa kaikki viralliset tilaisuudet", lausui eräs tuohtunut vanhempi herra ennen äänestyskoppiin sulkeutumista. Ei varmaan tulisi yhtään mitään, sillä harvemmin valtiomme päämies lyö tanssiksi presidentin esittelyssä tai lehdistöä tavatessaan. Eikä sitä valtiovierailluillakaan jää tanssimiselle paljon aikaa. Itsenäisyyspäivän linnan juhlat nyt ovat tietysti se näkyvin tilanne, mutta ovat siellä ennenkin miehet tanssineet keskenään. Sitäpaitsi, jos olen ymmärtänyt oikein, yksikään presidentiksi tosissaan pyrkivistä ja päässeistä ei ole koskaan ollut mikään parkettien partaveitsi. Tiedä sitten, oliko Niinistöllä joku tanssiin liittyvä taka-ajatus, kun hän kelpuutti Marco Bjurströmin vaalijuhliensa juontajaksi.

Hetken päästä samalla ennakkoäänestyspaikalla kuulin nuoren naisen toteavan ystävättärelleen: "Nyt tuli sitten kansalaisoikeudet täytettyä!" Hän varmaankin tarkoitti kansalaisvelvollisuutta, mutta oli toki sikäli oikeassa, että äänestäminen kuuluu meidän suomalaisten kansalaisoikeuksiin. Ja hyvä on, että kuuluu. Monissa äänestyspaikoissa näin äänestyspäivinä jopa pitkiä jonoa, mikä on pelkästään ilahduttavaa. Siksi ensimmäisellä kierroksella pudonneiden ehdokkaiden tulisi näyttää kansalaisille esimerkkiä äänestämällä. Ei niinkään sillä, kenelle he haluaisivat testamentata äänensä, vaan että yleensä ilmoittavat äänestävänsä ja kehottaisivat omia kannattajiaankin uurnille. Kierrosten välillä pisteitä ovat menettäneet niin Timo Soini kuin Paavo Lipponenkin. Edelllämainittu tuohtuneen oloisena edestakaisin takkiaan käännellen, jälkimmäinen taas peruskatkeralla ja primitiivisellä kommentilla, että on olemassa myös kolmas vaihtoehto, eli äänestämättä jättäminen. Sittemminhän Lipponen ilmoitti peräti kirjallisesti äänestäneensä Haavistoa.

Äänestämättä jättäminen ei ole todellakaan mikään vaihtoehto, vaan kertoo vastuun pakoilusta ja haluttomuudesta osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Hyväksyn kyllä niin sanotun kolmannenkin vaihtoehdon, jos kumpikaan tarjolla olevista ehdokkaista ei miellytä. Se on äänestää tyhjää. Näin ei puhuttaisti enää nukkuvista, vaan vakavissaan kantaa ottavista ja kantansa ilmaisevista ihmisistä. Tyhjää äänestäminen on myös selkeämpi protesti kuin Aku Ankan tai hässäkän kuvan piirtäminen vaalilippuun. Nukkuvissa on paljon sellaisia, jotka eivät viitsi vaivautua äänestämään, vaikka heillä olisi selkeä ehdokas, koska he ajattelevat lopputuloksen olevan etukäteen selvä.

Lehdistön provosointi vaalien alla on ollut hurjaa. Mitä vähemmän ehdokkaiden välillä on eripuraa, sitä enemmän sitä on pitänyt loihtia tyhjästä. Yksi räikeimmistä esimerkeistä oli Ilta-Sanomien poliittisen toimituksen idea saada kaksi julkkiskirjoittajaa haukkumaan loppusuoralle päässeitä ehdokkaita. Samaan tapaan molemmat iltapäivälehdet julkaisevat jokaisten vaalien jälkeen väritetyn kartan, jossa osoitetaan, että Suomi on jakautunut kahtia. Puhtaasti sensaatiohakuinen väittämä! Niin kauan kun mennään demokratian sääntöihin kuuluvalla mies ja ääni -periaatteella, enemmistön tahdon mukaan kuljetaan. Äänien kokonaismäärä määräytyy väkiluvun mukaan, eikä siinä ole mukana maantieteellisiä kertoimia. Tässä on itse kukin joutunut joskus valitsemaan enemmän tai vähemmän epämiellyttävän ehdokkaan välillä. Ratkaisu on kuitenkin tehtävä.

Mitä vielä tulee gallupeihin, en usko niistä olevan kansanvallalle minkäänlaista haittaa. Päinvastoin oman ehdokkaan yllättävän kannatuksen nousun tai hiipumisen pitäisi rohkaista tai patistaa äänestäjiä liikkeelle. Gallupien ikiaikainen syyttelijä ja tuomitsija, Paavo Väyrynen oli näissä vaaleissa hiljaa mielipidemittauksista, koska ne kiidättivät hänet ennenaikaiseen suosioon. Ilman gallupeja ei myöskään Haaviston loppukiri olisi ollut mahdollinen. Katsotaan silti, kuka saa viimeisen valssin.

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit