Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

joulu ja jooseppi. kyllä miestä syrjittiin raskaimman mukaan.kun vaimo teki temput.tämä touhu vaiennetaan joulun sanomassa. 11.12.2017 09:13
Kansakoulukatu taas pysäköintikieltoon.Kerrostalojen kohdalla kielto molemmilla puolilla katua. 10.12.2017 14:54
teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Jörkka ei petä

15.12.2017

Juhani Melanen

Soteenkaaren päätä ei vaan näy!

15.12.2017

Papin Palsta

Taivaalta tähden valitsen

15.12.2017

Ville Skinnari

Hallitus haluaa rankaista työttömiä

15.12.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Syrjäytyneet

Syrjäytyneet voivat Suomessa erittäin pahoin. Viimeaikaiset uutiset perhesurmista - Helsingin Laajasalo viimeisimpänä - kertovat, että hätä on suuri, mutta sitä ei osata pukea sanoiksi, eikä hakea apua. Suomalaisen miehen ohella myös suomalainen nainen turvautuu äärimmäisenä keinona väkivaltaan. Meidän kulttuurissamme se laukeaa ikävä kyllä vasta pitkän patoutumisen jälkeen, jolloin se saa äärimmäisiä muotoja ja kohdistuu useimmiten lähimpiin ihmisiin.

On toki totta, että suurin osa perheriidoista käydään varsin arkisella tasolla. Psykologit ovat tutkineet - ja nauraneet päälle - että valtaosa avo- tai avioparien yhteenotoista johtuu, ei niinkään puolisoiden erilaisista persoonallisuudesta tai maailmankatsomuksesta kuin käytännön arkiaskareista. Siitä, jättääkö kumppani vessanpöntön kannen ylös vai alas, miten päin hän asettaa wc-paperirullan telineeseen tai mistä kohdasta hän puristaa hammastahnaputkiloa. Tiettävästi kuitenkaan nuo tai partakarvojen jättäminen pesualtaaseen, piereskely, kuorsaaminen, omituiset ruokailutottumukset tai puolison sukulaisten vastenmieliset luonteenpiirteet eivät ole johtaneet muuhun kuin suulliseen huomautteluun. Jatkuva nalkutus tuskin tekee aviosiipasta murhamiestä, eli raaoissa veriteoissa syy on jossain paljon syvemmällä.

Joku viisas on sanonut, että avioliitto on ainutlaatuinen instituutio siinä mielessä, että se saa kaksi toisiinsa mielettömästi rakastunutta ihmistä lopulta inhoamaan toisiaan sydämensä pohjasta. Parhaista ystävistä tulee pahimmat vihamiehet. Se, mikä kumppanissa saattoi seurusteluaikoina viehättää, joku huvittava ele, tapa tai piirre, jolle saattoi tirskua kaverien kanssa saunaillassa, onkin yhtäkkiä maailman ärsyttävin maneeri, pakkomielle, jonka vuoksi voisi raivopäissään vaikka lyödä tai tappaa toisen. Onneksi nämä tuntemukset eivät johda tavallisesti rauhanomaista avioeroa pidemmälle, mutta jos tunnemöykkyä ei avata, vanha käytösmalli siirtyy helposti seuraavaan parisuhteeseen.

Ehkäpä kannattaisi näyttää tunteet ajoissa, ennen kuin ne riistäytyvät käsistä. En muista lukeneeni Suomen kaltaisista surmauutisista Välimeren maissa, joissa ihmiset ovat tunnetusti temperamenttisempia, eivätkä tukahduta raivokasta mustasukkaisuuttaan alkoholin tai lääkkeiden voimalla. Mutta erona etelämaalaisiin, suomalaiset eivät ystävysty helposti toisen kanssa. Sitten, kun hän sen tekee, hän takertuu ja sitoutuu. Kari Tapion iskelmän sanoin häntä ei erota toisesta enää kuin kuolema ja virkavalta. Häntä ei jätetä!

Niin miehet kuin naisetkin pelkäävät elämässään eniten yksinäisyyttä. Suomalainen ei ole oppinut olemaan yksin, eikä olemaan sinut itsensä kanssa. Jos hän menettää onnen tai elämänilon, eikä jaksa enää, ex-kumppanillakaan ei saisi olla enää oikeutta ihmisarvoiseen elämään, saati uuteen onneen. Tämä on kirous, josta meidän on vain kerta kaikkiaan päästävä eroon.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit