Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Syrjäytyneet

Syrjäytyneet voivat Suomessa erittäin pahoin. Viimeaikaiset uutiset perhesurmista - Helsingin Laajasalo viimeisimpänä - kertovat, että hätä on suuri, mutta sitä ei osata pukea sanoiksi, eikä hakea apua. Suomalaisen miehen ohella myös suomalainen nainen turvautuu äärimmäisenä keinona väkivaltaan. Meidän kulttuurissamme se laukeaa ikävä kyllä vasta pitkän patoutumisen jälkeen, jolloin se saa äärimmäisiä muotoja ja kohdistuu useimmiten lähimpiin ihmisiin.

On toki totta, että suurin osa perheriidoista käydään varsin arkisella tasolla. Psykologit ovat tutkineet - ja nauraneet päälle - että valtaosa avo- tai avioparien yhteenotoista johtuu, ei niinkään puolisoiden erilaisista persoonallisuudesta tai maailmankatsomuksesta kuin käytännön arkiaskareista. Siitä, jättääkö kumppani vessanpöntön kannen ylös vai alas, miten päin hän asettaa wc-paperirullan telineeseen tai mistä kohdasta hän puristaa hammastahnaputkiloa. Tiettävästi kuitenkaan nuo tai partakarvojen jättäminen pesualtaaseen, piereskely, kuorsaaminen, omituiset ruokailutottumukset tai puolison sukulaisten vastenmieliset luonteenpiirteet eivät ole johtaneet muuhun kuin suulliseen huomautteluun. Jatkuva nalkutus tuskin tekee aviosiipasta murhamiestä, eli raaoissa veriteoissa syy on jossain paljon syvemmällä.

Joku viisas on sanonut, että avioliitto on ainutlaatuinen instituutio siinä mielessä, että se saa kaksi toisiinsa mielettömästi rakastunutta ihmistä lopulta inhoamaan toisiaan sydämensä pohjasta. Parhaista ystävistä tulee pahimmat vihamiehet. Se, mikä kumppanissa saattoi seurusteluaikoina viehättää, joku huvittava ele, tapa tai piirre, jolle saattoi tirskua kaverien kanssa saunaillassa, onkin yhtäkkiä maailman ärsyttävin maneeri, pakkomielle, jonka vuoksi voisi raivopäissään vaikka lyödä tai tappaa toisen. Onneksi nämä tuntemukset eivät johda tavallisesti rauhanomaista avioeroa pidemmälle, mutta jos tunnemöykkyä ei avata, vanha käytösmalli siirtyy helposti seuraavaan parisuhteeseen.

Ehkäpä kannattaisi näyttää tunteet ajoissa, ennen kuin ne riistäytyvät käsistä. En muista lukeneeni Suomen kaltaisista surmauutisista Välimeren maissa, joissa ihmiset ovat tunnetusti temperamenttisempia, eivätkä tukahduta raivokasta mustasukkaisuuttaan alkoholin tai lääkkeiden voimalla. Mutta erona etelämaalaisiin, suomalaiset eivät ystävysty helposti toisen kanssa. Sitten, kun hän sen tekee, hän takertuu ja sitoutuu. Kari Tapion iskelmän sanoin häntä ei erota toisesta enää kuin kuolema ja virkavalta. Häntä ei jätetä!

Niin miehet kuin naisetkin pelkäävät elämässään eniten yksinäisyyttä. Suomalainen ei ole oppinut olemaan yksin, eikä olemaan sinut itsensä kanssa. Jos hän menettää onnen tai elämänilon, eikä jaksa enää, ex-kumppanillakaan ei saisi olla enää oikeutta ihmisarvoiseen elämään, saati uuteen onneen. Tämä on kirous, josta meidän on vain kerta kaikkiaan päästävä eroon.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit