Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Venäläisturistit

Uuden vuoden ja loppiaisen jälkeen venäläiset valtasivat jälleen kaupungin. Se näkyy katukuvassa erityisesti kalliissa merkkivaatteissa. Venäläiset naiset pukeutuvat säässä kuin säässä muhkeisiin turkiksiin tai untuvatakkiin, korkokenkiin tai -saappaisiin ja minihameeseen. Meikkikin on turvassa räntäsateelta turkishatun tai -hupun alla.

Naapurikansan invaasio Lahteen on ollut tuttua jo 60-luvulta, jolloin entisen Neuvostoliiton kansalaisia saapui bussilasteittain Valtakulman hotelliin ja tavarataloon Rauhan- ja Aleksanterinkadun kulmaan. Tavaratalo oli ensimmäinen, jonka SOK avasi Suomessa Helsingin ulkopuolella ja jo pelkästään siksi aikamoinen nähtävyys myös meille lahtelaisille. Siellä viihtynyt äitini lopetti liikkeessä päivystämisen, kun turistit olivat pari kertaa erehtyneet luulemaan häntä tavaratalon myyjäksi. Paikalla on nykyään Omena-hotelli, mutta turistien määrä ei ole laskenut.

Vielä vuosituhannen vaihteessa ainakin Lappeenrannassa oltiin helisemässä, kun paikalliset kauppiaat eivät pitäneet joulunjälkeisiä alennusmyyntejä enää samassa mittakaavassa kuin ennen. Lomalle tulleet uusrikkaat venäläiset karttoivat niitä, koska heidän mielestään alennusmyynneissä kaupataan vain vanhentunutta sekundaa. Todennäköisesti venäläiset ovat jo huomanneet, että alennusmyynnit meillä Suomessa ovat maan tapa tiettyinä ajankohtina. Ainakin paikallisessa Lidlissä tarjouksessa olleet herkkujäätelöt hupenivat hyvää vauhtia itäisiin suihin. Venäläiset nimittäin rakastavat jäätelöä ja syövät sitä kotimaassaan myös talvella, ulkona kadulla.

Itänaapurin vastine suomalaiselle joulupukille on pakkasukko, jota juhlitaan uutena vuotena. Venäjän ortodoksit taas, jotka tukeutuvat gregoriaaniseen kalenteriin, viettävät joulua 7. tammikuuta. Neuvostoaikaan pakkasukon rooli oli erityisen tärkeä, koska uusivuosi jäi ainoaksi juhlaksi, jota oli vietetty jo ennen bolseviikkivallankaappausta 1917, ja koska joulu oli uskonnollisena juhlana kielletty. Tämä selittää, miksi suosituin aika venäläisille vierailla Suomessa on vasta vuodenvaihteessa ja sen jälkeen.

Itselläni ei ole mitään venäläisturisteja vastaan. Ihan hyvä vaan, että tuovat rahaa kaupunkiin ja kaupunkikuva saa piristystä. Ja mitä vielä kouluvenäjällä olen ymmärtänyt ja sivukorvalla kuullut, ei heillä ole ainakaan mitään pahaa sanottavaa meistä suomalaisista, lahtelaisista puhumattakaan.

Ainoastaan kahdesti minulla on ollut yhteenotto venäläisen kanssa - ensimmäisen kerran Sotkamossa, Vuokatissa ja toisen kerran Messilässä. Olin molemmilla kerroilla jäädä venäläisen laskettelijan yliajamaksi. Kummallakin kerralla toveri pyysi anteeksi. Vuokatin turisti oli ympäripäissään, eikä tajunnut, että ylhäältä tuleva väistää alempana laskettelevaa. Heitettyään kunnon kuperkeikat hän olisi välttämättä halunnut tarjota paukut rinneravintolassa.

Messilän toveri oli myös vasta-alkaja rinteessä, mutta hankkinut tuliterät carving-sukset, jotka ovat taitamattomalle laskettelijalle varsinaiset tappoaseet, vauhti kun kiihtyy jokaisen käännöksen jälkeen. Hän törmäsi meikäläiseen kuin mopokuski, jolla oli allaan yli tuhatkuutioinen moottoripyörä. Selvittyään tällistä kaveri tuli hyvittelemään minua tekonsa jälkeen talliravintolaan, jonne oli siirtynyt nautimaan salamipizzaa. Hän hiplasi hiihtoasuani asiantuntijan elkein ja kysyi hoonolla soomella, paljollako olisin valmis luopumaan toppavehkeistä. Pyysin tarjousta.

Lopullinen hintatarjous oli kieltämättä houkutteleva, mutta koska minulla ei ollut mukanani vaihtovaatteita, enkä viitsinyt ajaa pelkät kalsarit ja poolopusero päälläni takaisin kotiin, kieltäydyin kaupoista kohteliaasti.

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit