Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Nguyen Närpiöstä, päivää!

13.10.2017

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

13.10.2017

Papin Palsta

Hyvää elämää etsimässä

13.10.2017

Ville Skinnari

Koko perheen päiväkoti

13.10.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Kirjasto

Haluan omistaa tämän joulunaluskolumnin Lahden upealle kirjastolaitokselle. Olen kirjaston suurkäyttäjä ja käyn siellä melkeinpä päivittäin huvin tai hyödyn vuoksi. Tällaisina mustina kuukausina se on erityisen hyvä paikka paeta kaamosta.

Kirjastossa käyminen on juurtunut jotenkin niin leimallisesti Lahteen, etten ole tuntenut oloani kovin kotoisaksi muiden asuinpaikkakuntieni kirjastoissa. Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen kirjastokäyntini, kun oli seitsemänvuotias. Vanha puurakennus Hämeenkadulla hohti arvokkuutta ja nitisi salaperäisesti liitoksissaan. Yritin puntaroida tarkkaan, miten monta kirjaa ehdin lukea laina-ajan kuluessa. Silloin ei tullut mieleenkään, että lainaa olisi käyty uusimassa, koska en edes tiennyt sellaisesta mahdollisuudesta.

Kun puurakennus purettiin, aloin käydä Vapaudenkadenkatu 6:n kirjastotiloissa, jonne kipiteltiin tylyjä betonirappuja pitkin. Vaikka paikka hohkasi kolkkouttaan, se kätki sisälleen monta jännittävää löytöä. Elettiin nuorta poikaa kiehtovien Kontakti-kirjojen ja Tintti-sarjakuvien aikaa. Oli jotenkin syntisen taivaallista saada lukea sarjakuvia kirjastossa. Pakenin varmuuden vuoksin Punaisen meren seikkailujen ja Lento 741:n kanssa lukusalin laitimmaiseen nurkkaan, jottei virkailija olisi kiinnittänyt minuun liikaa huomiota.

Iän kertyessä teini-iän tukikohta muutti paikkansa Hollolankadun alkuun, joka oli Ali-Juhakkalassa asuvalle koululaiselle kätevästi bussipysäkkiä vastapäätä. Täysin uusi maailma aukesi, kun 14-vuotiaana pääsi musiikkikirjastoon kuuntelemaan rock-musiikin klassikoita. Perjantai-iltapäivisin oli reteetä löhötä keskusaulan upottavissa nojatuoleissa kuuntelemassa Deep Purplea tai Hullujussia. Samalla yritettiin tankata kavereiden kanssa englantia Melody Makeria lukemalla.

Myös Hollolankadun kirjallinen puoli tuli tutuksi. Alakerran sokkeloista löytyi paljon mielenkiintoista psykologista kirjallisuutta ja totta kai jotain sellaista, joka sivusi vastakkaista sukupuolta. Yläkerran lukusalissa oli tarkoitus lukea ylioppilaskirjoituksiin, mutta eihän siitä mitään tullut. Päivystin kyllä ahkerasti paikan päällä aina sulkemisaikaan asti, mutta tenttikirjoja enemmän minua kiinnosti rock-runoilija Jarkko Laineen tuotanto.

Sitten päätin katsastaa muuta maailmaa. Kirjastokäynteihin tuli vuosien tauko, sitä edesauttoi pääkirjaston sijoittaminen Paavolaan. Haparoivasti lähdin taas liikkeelle kotini lähikirjastoista, Launeelta ja Liipolasta, pelkästään hämmästelläkseni, millaista vauhtia oltiin tälläkin saralla edistytty. Kirjastosta lainattiin levyjen lisäksi leffoja ja tv-sarjojen tallenteita, jopa seurapelejä kesän illanistujaisiin. Tunsin kirjastokorttia uusittaessani ja tietokoneiden salasanoista kysellessäni itseni yhtä noviisiksi kuin ihminen, joka ei ollut ajanut julkisilla liikennevälineillä tai käynyt yleisessä uimahallissa 20 vuoteen.

Kun kynnys Paavolaan oli ylitetty, hämmästelin jälleen, minkälaisen aarreaitaan kirjasto pitää sisällään. Tietokoneille ei tarvitse jonottaa, sanoma- ja aikakauslehtiä löytyy joka lähtöön, kahvipaussilla pystyy nauttimaan kuppilassa jopa edullisesta lounaasta, lakimieheltä saa neuvoja juridisissa asioissa kerran viikossa ja kaikkea muuta. Silti toiminnan lähtökohta, hyvät uutuuskirjat ja klassikot, eivät ole unohtuneet mihinkään, vaan olivat entistä houkuttelevammin esillä, teemojen mukaan. Edelleen yhtä mukavasti upottaville nojatuoleille olen unohtunut itsekseni toviksi ja toiseksikin.

Kirjasto on kovan luokan tietopankki muutenkin. Minulta kesti puoli vuotta ennen kuin tajusin, miten upeaa ilmaistarjontaa talon auditoriossa on tarjolla viikosta toiseen. Kannattaa vilkuilla ilmoitustauluja. Syksyn ja talven ajalta mieleeni on jäänyt monta useaa esitelmää ja esiintymstä. Sarjakuvataiteilija Kaisa Leka piti mielenkiintoisen esitelmään työstään, maailmankatsomuksestaan ja elämästään vammaisena Suomessa. Professori ja Neuvostoliitto-asiantuntija Tauno Tiusasen sekä kansainvälisesti arvostettu islamin tutkija, professori Jaakko Hämeen-Anttila olivat ehdottomasti esiintyjälistan kärkinimiä, samoin kirjailija Märta Tikkanen.

Aivan toisenlaisen kulttuurielämyksen tarjosi juuri joulun alla lahtelainen huumoribändi Turo´s Hevi Gee äijämäisellä pikkujoulukonsertillaan. Tupa oli odotetusti täynnä ja uskokaa tai älkää, audiotrion seinät ja äänieristys kestivät hyvin riehakkaan iloittelun. Yhdenkään virkailijan ei tarvinnut salin puolella nostaa etusormea huulilleen ja vaatia hiljaisuutta.

Ai, mitenkö huumori-rock istuu kirjastoon? Istuu sinne todella hyvin. Turot, jos ketkä, ovat täydellisiä verbaalivirtuooseja ja suomen kielen kielioppinsa lukeneet - vaikkakin luonnonmenetelmällä.

Hyvää joulua kaikille!

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit