Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Neljän kynttilän mittainen tie

Adventtikynttilöissä on ideaa. On mukava rytmittää joulun odotusta sytyttämällä viikko viikolta lisää kynttilöitä. Ensimmäisenä adventtina sai sytyttää vasta yhden kynttilän. Kaikki muut kolme odottivat koskemattomina, juhlallisina vuoroaan. Kuitenkin jo ensimmäistä kynttilää siivitti laulun säe: Me odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa (Virsi 13:1).

Kohti joulua siis kuljetaan. Mieli kulkee silloin monessa tasossa: mitä ostan kummitytölle lahjaksi, milloin pesen saunan... miten erottaisin adventtiviikot kaikista muista viikoista, teenkö jonkin paastopäätöksen? Arki ja pyhä limittyvät ja niin pitää elämässä ollakin.

Yhtenä sunnuntaina oli jo aika sytyttää kolmas kynttilä, ja hätkähdin tätä ajan nopeaa kulkua. Olenko nyt valmistautunut jouluun niillä kaikilla eri tavoilla, joilla "pitäisi"? Silloin rohkaisee kynttilävirren kolmas säkeistö: "Oi, kohta meille kuningas jo syntyy tallissa." Tästä asiasta ei siis ole epäilystä: Jeesus syntyy, vaikka olisin valmisteluissani puolitiessä. Hän tulee meitä lähelle, vaikka minä en tekisi mitään. Joulu ei ole meidän teoistamme kiinni.

Nyt olemme viimeisen adventtisunnuntain kynnyksellä. Kynttelikön ensimmäiset kynttilät ovat jo pätkiä, hoosianna-laulusta on kulunut aikaa. Joulu on ovella. Toivottavasti juhlaa ei ole kaluttu etukäteen niin, että laulut ja ruoat aivan kyllästyttävät. Toivottavasti aikuisenkin mielessä on vielä odotusta ja tekee mieli laulaa: "Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa. Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa." Odotan joulutunnelmaa, tuoksuja, läheisten ihmisten kiireetöntä yhdessä oloa ja paljon muuta hyvää. Mutta pohjimmiltani odotan Pelastajaa. Häntä tarvitsen vuoden jokaisena päivänä, sillä elämässäni paljon pahaa, siitä en itse selviä. Tarvitsen auttajaa. Tämä Jumala tiesi ja siksi hän lähetti meille suurimman joululahjamme: Jeesuksen.

Riitta Särkiö

 


Kolumnistin muut kolumnit