Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Joulukuusikauppaa

Joitakin vuosia takaperin päätimme pikkuveljeni ja erään työkaverini kanssa rikastua joulukuusikauppiaina. Viime mainittu omisti kesämökkitontillaan Puumalassa sievoisesti metsää, ja se suorastaan huusi karsimista. Hän tunsi myös tyypin, jolta saisimme AB-kortilla ajettavan lava-auton vuokratuksi kohtuuhintaan ja metsurin, joka kaataisi puut tarjouksella, josta ei kannattaisi kieltäytyä. Siispä toimeen ja menoksi!

Alkuviikon keräsimme työpaikoillamme nimiä listaan, jossa tarjosimme laadukkaita luonnonkuusia tingittyyn hintaan, kotiinkuljetettuna. Tilauksia kertyi sen verran, että laskimme lava-auton täyttyvän puutavarasta varsin sutjakkaasti. Lauantaiaamuna lähdimme köröttelemään Puumalaan päin, kolme henkeä volkkarin ahtaaseen nuppiin tungettuna. Ensimmäinen pysähdys oli Mikkelissä, paikallisen Alkon edustalla. Kun tarvittavat kaatoeväät oli hankittu, tapasimme metsurin valmiina tulevaan koitokseen. Työkaveri valkkasi kuusista sopivimmat kaadettaviksi ja me vetelimme velipojan kanssa kaatoryyppyjä tasaiseen tahtiin.

Sulloimme volkkarin lavan niin täyteen puita kuin uskalsimme, jotta kuljetuksessa mahdollisesti vaurioituneille rangoille löytyisi varakappale. Kun lastaus oli suoritettu, hyppäsimme puukasan päälle pikarit kourassa ja kajautimme ilmoille jouluhenkisen laulun: "Oi, kuusipuu, oi, kuusipuu..."

Tanakan saunomisen ja ilta-aterian väsyttäminä heräsimme sunnuntaiaamuna tavanmukaista myöhemmin. Odottelimme pitkälle iltapäivään, että kuskiksi arvottu veljeni olisi varmasti ajokunnossa. Ja sittten hanaa! Hanahan aukesi niinkin hyvin, että lava-auto oli heti ensimmäisessä ylämäessä poikittain, toinen etupyörä ojan puolella. Työkaveri sai kunnian köpötellä hakemaan metsurin kotoaan, tällä kertaa traktorin ja vetopiuhan kanssa. Sovimme palveluksesta kohtuullisen asevelihinnan.

Olimme aikataulusta myöhässä, mutta päätimme perille päästyämme ottaa farmariautoni avuksi jakelussa. Illan suussa saavuimme kerrostaloalueen parkkipaikalle, jossa autoni odotti ja jossa kylmänrauhallisesti lajittelimme kuuset koon mukaan epämääräisiin kasoihin. Oli aika aloittaa tehokas syötöliikenne ja toimittaa kuuset koteihin. Ensimmäinen jäinen ylämäki koitui jälleen kohtaloksi. Ajelin luupää-Nissanillani rauhassa lava-auton imussa risteysalueelle ja luulin, että se jatkaisi matkaansa. Sepä pysähtyi väistääkseen oikeaoppisesti oikealta tulevaa ajoneuvoa, en ehtinyt painaa jarrua, vaan pamautin luupään keulan rusinaksi lava-auton raskaisiin takarakenteisiin. Kevyen puoleinen kenttäketutus alkoi nostaa päätään.

Loppujen lopuksi kaikki kuuset saatiin toimitettua perille haluttuihin kohteisiin, mutta vasta seuraavana päivänä, jonka me kaikki olimme pakon edessä päättäneet ottaa vapaaksi. Juttu luisti tyytyväisten asiakkaiden kanssa, jotka kehuivat oivallista kotiinkuljetuspalvelua ja valiomuotoisia joulukuusia. Bisnes näytti jälleen valoisan puolensa, kunnes tuli loppuinventaarion aika.

Ynnäsimme tienaamamme rahat ja poistimme niistä lava-auton vuokrakulut, metsurin liksan ja hinauspalkkion, kahteen autoon uponneet bensat sekä ruoka- ja juomamenot - joita olikin yllättävän runsaasti. Viivan alle jäi vielä voittoa kaksinumeroinen summa. (Täytyy muistaa, että elimme markka-aikaa.)

"Loppusaldo on 70 markkaa voittoa", työkaveri hihkui innokkaana.
"Ai, per naama", kysyi kalpeaksi valahtanut veljeni.
"Ei, kun yhteensä", työkaveri totesi. Selvitykseen ei ollut laskettu mukaan kolarin vuoksi menettämiäni bonuksia, jotka otin sovinnolla kontolleni.

Lyhyelläkin matematiikalla voi kalkyloida, ettemme jatkaneet enää projektiamme seuraavana vuonna. Jos olisimme olleet Hjallis Harkimon palveluksessa, olisimme kaikki saaneet potkut.

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit