Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Kivisen Kotimaa@taakse.jai hämmentää

Miko Kivisen ( ei siis Mikko Kivinen!) traaginen kreisikomedia naurattaa ja toisaalta ei naurata. Ensimmäinen näytös tuo Kivisen tekstin esille hyvinkin humoristisessa sävyssä, kun taas toinen näytös on hyvin tummanpuhuva ja jopa synkkä. Nimenomaan tuo näytöksien vastakohtaisuus hämmentää pientä teatterikävijää. Luultavasti Kivinen on halunut tuoda esiin ristiriidan onnentavoittelun ja elämän realiteettien välillä. Näytelmän peruskysymys "Jos pystyisi täydellisesti hallitsemaan tunteitaan, olisiko ihminen onnellisempi?" tulee kyllä hyvin esille. Kukapa ei haluaisi olla onnellinen? Toisaalta onko ihminen tarkoitettu olemaan koko ajan onnellinen?

Kotimaa
Kuvassa ei ole viimeinen ehtoollinen vaan näytelmän näyttelijäkaarti alkuasetelmissa.
vas. Tapani Kalliomäki, Lumikki Kouki, Elsa Saisio, Mika Piispa, Anna Pitkämäki, Jari-Pekka Rautiainen, Liisa Loponen, Jori Halttunen


Lähitulevaisuuteen sijoitettu näytelmä kertoo biotekniikan professori Mikaelista (Tapani Kalliomäki), joka on juuri lanseeraamassa markkinoille sirun, jonka avulla ihminen voi valita, mitä haluaa tuntea. Suurin osa näytelmän hahmoista on elämässään onneton ja välittää lähinnä omasta onnestaan, elämä kun on mennyt pieleen itse kultakin. Muiden ongelmat eivät kiinnosta, joten ifeel (eräänläinen jatkumo iphonelle) olisi oiva ratkaisu, kunhan laite vain toimisi kunnolla. Aivoihin sijoitettavaaan siruun voi ladata itselleen tunteita, joita voi sitten kännykällä hallita. Ainakin siihen asti, kunnes Fatal error tulee...

Kivinen on löytänyt näytelmäänsä hyvin tämän ajan hengen, sillä näytelmässä ei 99,78%:n onni riitä, vaan irti on saatava vähintään 110 %. Aika tuttua tänä päivänä, kun mikään ei tunnu riittävän ja yleisesti puhutaankin juuri vähintään 110 % suorituksesta. Näytelmän loppu on selvä viittaus Paasilinnan Jäniksen vuoteen ja muutenkin jänikset ( =koekaniinit) ovat näytelmässä tärkeässä roolissa, vaikka jänisten ilmestyminen ensi kertaa isolle screenille hämmensikin allekirjoittaneen mieltä.

Roolisuorituksista jäivät parhaiten mieleen pääosan esittäjä Kalliomäen lisäksi professori Mikaelin vaimoa esittävä Anna Pitkämäki, jonka näyttelemisessä oli sopivaa raivoa. Myös ongelmanuorta Jonnaa esittävä Elsa Saisio oli sisäistänyt roolinsa hyvin ja medianomi Timoa esittävä Mika Piispa teki roolistaan juuri sopivan nyhverön medianomiksi (mikä se on...?). Liekö saanut rooliinsa vinkkejä Benny Hill showsta, sillä sen verran paljon ulkoinen habitus muistutti kyseistä edesmennyttä brittiveijaria baskeri päässään. Muutkin roolit oli jaettu osaaville näyttelijöille, joita Lahden kaupunginteatterissa tuntuu tänä päivänä löytyvän pilvinpimein. Toisaalta teksti jätti loput näyttelijät lähinnä statistin rooliin, kun päähuomion veivät Kalliomäki ja Pitkämäki.
Ohjaaja Samuli Reunanen oli ottanut käyttöönsä kohtalaisen paljon videotekniikka, joka tuntuu olevan tällä hetkellä in teatteripiireissä. Muutenkin lavastus oli onnistunut kaikessa karuudessaan.
Vaikka kyseessä onkin ns.traaginen kreisikomedia, niin kovin kepeästä komediasta ei ole kyse. Kepeähkön pinnan alta löytyi lopuksi mielenkiintoinen näytelmä, jonka sanoma mietitytti vielä seuraavana päivänäkin ja sehän ei ole lainkaan huono asia.

Petri Salomaa

 

 


Ajankohtaista -arkisto