Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21
miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Finlandia-palkinto

Vanhoillinen isäni ei suostunut suin surminkaan viettämään isänpäivää, koska se oli hänen mielestään keinotekoinen, kirjakauppiaiden keksimä juhlapäivä. Lienee turha kuvitellakaan, että hän olisi juhlinut Kirjan ja ruusun päivää ja yhtä epätodennäköistä olisi ollut, että hän olisi ostanut joululahjakirjansa Finlandia-palkinnosta kisaavien finalistien joukosta. Kustantajathan ja kirjakauppa-alan edustajat myöntävät suoraan, että palkinto kehiteltiin alunperin herättämään kiinnostusta liian vähälle huomiolle jääneeseen kotimaiseen kaunokirjallisuuteen ja samalla lisäämään sen myyntiä. Suomen Kirjasäätiön vuosittain tunnustus jaettiin ensimmäisen kerran 1984. Nykyään sen arvo on 30 000 euroa.

Itse mittelö on kokenut monia, värikkäitäkin muutoksia. Alunperin voittajan valitsi kolmehenkinen raati, jossa mukana oli edellisvuotinen Finlandia-voittaja, mutta vuodesta 1993 lähtien valinnasta on vastannut vain yksi henkilö. Myös aikaisemmin mukaan kelpuutetut runoteokset pudotettiin samana vuonna kilpailusta. Ratkaisu oli outo, sillä runoteokset varsinkin tarvitsisivat maassamme lisää myyntiä. Ainoa lyriikalla itsensä elättänyt runoilija moneen vuoteen taisi olla Tommy Tabermann, jota taas kriitikot eivät oikeastaan koskaan pitäneet vakavasti otettavana kaunokirjailijana.

Kaupallisuutta on taiteissa ja etenkin kirjallisuuden puolella pidetty kirosanana, aina Mika Waltarista lähtien. Siksi Finlandia-palkinnosta kisaaminen on sekoittanut vallalla olleita käsityksiä ja arvostuksia raikkaasti. Joistakin teoksista, kuten Sofi Oksasen kirjoista on tullut voiton jälkeen myyntimenestyksiä, toiset taas ovat vaipuneet unholaan. Suurin riippakivi menestyksestä on tullut Jari Tervolle, jota ei ole kaikista kirjallisista ansioistaan huolimatta kelpuutettu finalistiksi vuoden 2004 jälkeen, jolloin hän hävisi Helvi Sinervolle. Tämän vuoden ehdokkaisiin lukeutuu sen sijaan painosten kuningatar Laila Hirvisaari, joka tuskin tavoittelee ylituomarina toimivan teatterinjohtaja Pekka Milonoffin suosiosta.

Kisassa on ollut aina pientä kulissien takaista kähinää, vaiko liekö kyseessä puhtaasti mainoskikka. Ainakin kustantajien leirissä pelästyttiin tosissaan 1991, kun Arto Melleri voitti viimeisenä runoilijana Finlandian. Liekö syynä ollut Mellerin boheemi käytös tulosten julkistamisen yhteydessä ja sen jälkeisissä tilaisuuksissa, kun seuraavana vuonna edellisvuotista voittajaa ei enää kelpuutettu palkintoraatiin mukaan. Martti Anhavan tuoreen Melleri-elämäkerran Romua rakkauden valtatiellä mukaan Otavan toimitusjohtajalla, Olli Reenpäällä oli mennyt pala kurkkuun hänen kuullessaan Finlandia-voittajan nimen. Mellerin valinta voittajaksi oli palkintoraadin ihmeellisten kompromissien lopputulos, sillä kukaan tuomariston jäsenistä ei pitänyt Elävien kirjoissa -runoteosta ykkösehdokkaana. Heillä kaikilla oli oma voittajasuosikkinsa.
Oli myös tarkoitus, että Finlandia-palkinto myönnetään nimensä mukaisesti vain Suomen kansalaiselle, mutta kun ehdokkaaksi nuosi vuonna 2010 Alexandra Salmela, jonka huomattiin vasta jälkikäteen olevan Slovakian kansalainen, sääntöjä muutettiin jälleen. Nyt riitti, että palkinto voidaan myöntää ansiokkaalle suomalaiselle romaanille riippumatta kirjoittajan kansallisuudesta.

Tämän vuoden kärhämän poikasen aiheutti se, että finalisteiksi valikoitui pelkkiä naiskirjailijoita. Mukaan ei mahtunut edes yhtä "kiintiömiestä". Monissa lehtikirjoituksissa todettiinkin täysin syystä, millainen polemiikki olisi syntynytkään, jos kaikki loppukilpailijat olisivat olleet miehiä. Yhtä hienovarainen myrsky vesilasissa syntyi tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaa valittaessa. Professori Alf Rehn myönsi sen pokkana Suomen jäkäläoppaalle, jota kirjakauppiaat pitivät kaikkea muuta kuin joulun hittiartikkelina. Heidän mielestään se olisi kuulunut tietokirjojen sijaan tiedekirjojen kastiin. Kadunmiehen korvissa rajankäynti saattaa kuulostaa hiusten halkomiselta, mutta lahjanantajalta teoksen valitseminen pukinkonttiin osoittaisi kyllä aikamoisen kieroa huumorintajua - sitä vaadittaisiin toki myös lahjan saajalta.

Miksi muuten kirjallisuudessa pitää yleensäkään kilpailla? Eikö laatukirjallisuus löydä paikkaansa lukijoiden sydämistä muuten kuin Idols-kisoja muistuttavien kissanristiäisten kautta? Tässä mielessä joku Arto Melleri lunasti paikkansa palkinnon saajana. Mies muistutti elkeiltään enemmänkin rock-tähteä kuin kalevalalaista runonlaulajaa. Ainakin Mellerin kohdalla palkintorahat menivät enemmän kuin tarpeeseen. Virallisen version mukaan summa hupeni velkoihin, eikä olisi niihin aivan riittänytkään. Mehukkaampi kaupunkilegenda kertoo, että rahoja olisi säilytetty taiteilijaravintola Kosmoksen kassakaapissa, jotta ne eivät olisi huvenneet sen sileän tien.
Finlandia-palkinnon voittajan nimi julkistetaan 1. päivä joulukuuta.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit