Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16
Mitäköhän läheisen kaupan myynnissä olevat elektroniikka- ja muut tuotteet tykkäävät paalutuksen tärinäatä??? 10.06.2017 14:31
Suomi 24:ään ei pääse.Ilmoittaa bad gateway.Missähän vika? 06.06.2017 12:00

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Pelicans

Pelicansin nousukiito SM-liigassa on ollut jo pitkään yleisen hämmästelemisen aiheena. Koska alkukausi on ollut jääkiekkojoukkueelle vähintäänkin loistava, lienee paikallaan pohtia syitä menestykselle. Saksalan saunaparlamentissa muutamia huomioita on noussut toistuvasti esille muita enemmän - eli mistään sattumasta tai hyvästä tuurista ei ole kysymys.

1) Pelikulttuuri. Viimeistään nyt se on todistettu, että lahtelaiset kaipaavat jääkiekkoa. Aikaisemmin yleisö äänesti jaloillaan tappion tullessa. Nyt kotijoukkuetta kannustetaan myös vastoinkäymisissä, minkä kevään liigakarsinnat Vaasan Sportia vastaan selvästi osoittivat. Lahtelainen jääkiekko on taistellut talousvaikeuksien ja heikon identiteetin kurimuksessa, mitä eivät joukkueen lukuisat nimenvaihdokset ole auttaneet. Joukkueelta on tähän asti mainoskielellä puuttunut brändi, vaikka olemme kasvattaneet nimekkäitä pelaajia ulkomaalaisiin sarjoihin. Monien pienempien kaupunkien joukkueet ovat merkkiaseman sen sijaan saavuttaneet. HPK:sta voi puhua brändinä, samoin Porin Ässistä ja Rauman Lukosta. Ne ovat olennainen osa kaupungin urheilukulttuuria. Aivan huikea brändinsä on tietysti HIFK, jolla on juurensa paitsi pääkaupunkilaisuudessa myös osin suomenruotsalaisuudessa. HIFK:n fanit vannovat aggressiivisen pelitavan ja seurauskollisuuden nimiin.

2) Valmennus. Tähän asti Pelicansin valmennuksen vastuualueet ovat vaihdelleet mieheltä toiselle. Selkeä johtaja, jonka ohjeiden mukaan toimittaisiin yksiselitteisesti, on puuttunut. Nyt päävalmentaja Kai Suikkanen on sellainen. Seuran suuromistaja, Pasi Nurminen ei sekoita enää pakkaa persoonallaan, vaan on keskittynyt siihen, minkä hän Suomessa osaa parhaiten, eli maalivahtivalmennukseen. Selkeällä mestariehdokkaalla, Helsingin Jokereilla sama asia opittiin kantapään kautta, kun Hjallis ymmärsi lähteä syrjään valmentiarulettia pyörittämästä. Kun raamit ovat selkeät, joukkue tietää, missä mennään ja voi keskittyä itse pääasiaan, eli pelaamiseen.

3) Voittamisen taito. Pelsut ovat oppineet kääntämään tasaisetkin väännöt voiton puolelle ja nousemaan tappioasemista tasoihin. Kun napsitaan 3 pisteen voittoja tasaisesti, paikka play offseissa on vähintäänkin varma. Ennen tasaiset ottelut kääntyivät viimeistään jatkoajalla tappioksi, mikä söi joukkuetta. (Tämä tauti vaivasi jalkapallon puolella FC Lahtea, kun se putosi vuosi sitten sarjatasoa alemmaksi. Tasapelejä oli liikaa.) Hyvällä joukkueella tappiot jäävät yleensä yhteen tai kahteen peliin, eivätkä muodostu putkeksi.

4) Fyysinen kunto. Suikkanen on tuonut pelaajille yleisurheilusta tutun fyysisen harjoittelupohjan, joka on nostanut heidän peruskuntoaan huomattavasti. Esimerkiksi aikaisemmin kuntoihmeenä tunnettu Kari Sihvonen on joutunut viettämään osan peleistään katsomossa, koska miehen fyysinen valmius ei ole vastannut valmentajan vaatimuksia. Nyt jatkomenestys on pitkälti kiinni korvien välistä. Se on ikävä kyllä seikka, joka osoittautunut suomalaispelaajille liian usein kompastuskiveksi.

5) Niko Hovinen. Pelsuilla on liigan kuumin maalivahti, jonka ansiosta joukkue on vienyt pelejä täysillä pisteillä jopa keskinkertaisilla tai sitäkin huonommilla esityksillä. Hovisen onnistuessa täydellisesti hän on ohittamaton. Tämä saattaa olla myös joukkueen Akilleen kantapää. Miten käy ryhmän, jos ykkösmaalivahti loukkaantuu?

Törmäsin muutama viikko sitten Lahden yössä suomalaisille jääkiekkofaneille tuttuun mieheen, vuoden 1995 maailmanmestariin ja vuoden 1994 kovan onnen soturiin, Mika Niemiseen. Nieminen epäonnistui kahdesti rankkarissaan Kanadaa vastaan, ja Suomi jäi 1994 MM-kisoissa hopealle. Seuraavana vuonna Nieminen kuittasi pettymyksen tehopisteillä 3+3.

Nieminen puki tavallaan ulkolahtelaisena sanoiksi monen meikäläisen haaveen. Hänen mielestään Pelicansilla on tällä kaudella mitä suurimmat realistiset mahdollisuudet mitaliin. Erityisesti hän kehotti pitämään silmällä isokokoista laituria, Max Wärniä. Mikä sitten saa tamperelaislähtöisen Suomen Jääkiekkoleijona numero 164:n diggaamaan lahtelaisia? Mies iski silmää ja vihjasi, että läheiset perhesuhteet. Lätkähistoriaan tarkemmin perehtyneet muistavat lisäksi, että Nieminen aloitti uransa aikuisten tasolla nimenomaan Lahdessa, 1-divisioonassa pelanneessa Kiekko-Reippaassa.

Jostain syystä vain stadilainen lehdistö - molemmat iltapäivälehdet etunenässä - väheksyy lahtelaiskiekkoilijoiden saavutuksia. Vaikka otteluista raportoivat toimittajat tuntevat Lahden olosuhteet perinpohjaisesti, lehtien käsittelyporras ei näyttävämmin noteeraa lahtelaisten voittoja. Jos Jokerit, HIFK tai Blues ottaa pataan, tulos käsitellään tilastotappiona tai niin, että tällä kertaa sattui pääkaupunkiseudun joukkueella olemaan huono päivä. Ilta-Sanomien Veikkaaja-lehtikin julisti kauden alkaessa kahden helsinkiläisjoukkueen suvereenia ylivoimaa. HIFK:n ja Jokereiden jälkeen tulisi pitkä rako sarjan kolmoseen ja muihin joukkueisiin.

Todellisuus on tällä hetkellä jotain aivan muuta. Viime kauden Suomen mestarilla HIFK:lla on pakka täysin sekaisin ja Jokereiden kanssa kärkipaikasta taistelee tasapäisesti useampikin joukkue Kehä III:n pohjoispuolelta. Yksi niistä on Pelicans!

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit