Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

nainen kuulemma käyttää pehmeitä arvoja.tehdessään päätöksiä johtaessaan minisreriötä.kun vr paloitellaan missä näkyy tämä pehmeys. 18.09.2017 07:54
hajuherkkyys naisilla kääntyy eduksi. on jälleen yksi syy laistaa työtehtäviä. on ne käsitykset nurinkuriset valtakunnassa.miehillä haisevakin työ on kelvattava. 11.09.2017 08:50
feministit marssi naisten oikeuksien puolesta.mutta kyky hoitaa osuutensa työssä unohtui.samoin vastuu ja velvollisuudet.sama toistuu jatkuvasti. 04.09.2017 08:25
suomi nainen esitteli kreikkalaista miestä uutisissa.kun täällä sosturva parempi. paljonko näitä tapauksia oikein on.viime vuosikymmeninä.me miehet tietenkin maksamme sitä sosturvaa.turha puhua yhteisöllisyydestä. 28.08.2017 08:59
sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Skandaalijournalismia

Ymmärrän täysin ihmisiä, jotka ahdistuvat ikävistä uutisista, joita media suoltaa eteemme jatkuvasti, eivätkä halua siksi seurata iltapäivälehtiä, puhumattakaan toisten onnettomuuksilla ja henkilökohtaisilla tragedioilla herkuttelevia viihdelehtiä. Varsinaista keltaista lehdistöähän meillä ei vielä ole, mutta kyllä 7 päivää ja Hymy sekä Iltalehti ja Ilta-Sanomat ovat kannuksensa ansainneet sensaation metsästyksessä.

Eroa näillä neljällä on oikeastaan vain siinä, että Seiska tekee alustavan työn ja muut kolme seuraavat perässä - iltapäivälehdet jopa härskisti varastavat Seiskan skuuppeja, eli myyntiaiheita. Seiskalla on myös varaa panostaa julkkisjahtiin; viedä lemmenpari rakkauslomalle riitelemään unelmasaarelle tai sijoittaa paparazzi kameroineen ympärivuorokautisesti kohteensa pihapuskiin.

Juoru- ja iltapäivälehdet eivät ole mediassa ainoa taho, jotka tarjoilevat törkyä sananvapauden nimissä. On vähintäänkin tekopyhää, miten esimerkiksi MTV3 tai Nelonen harjoittavat niin sanottua mediakritiikkiä keskusteluohjelmissaan, joiden taso on vähintään yhtä ala-arvoinen kuin Hymyn, Seiskan tai Alibin. Jotenkin vain televisio koetaan Suomessa yhä mahtivälineenä, jonka sanomaa uskalletaan harvemmin asettaa kyseenalaiseksi.

Ensimmäinen sensaatiolehdistön häikäilemättömiä työtapoja käyttänyt keskusteluohjelma televisiossa oli Hyvät, pahat ja rumat. Kun Simo Rantalainen kysyi suorassa lähetyksessä tasavallan presidentiltä, laskiko tämä alleen lentokoneessa tai kun Rantalainen ja Jari Sarasvuo haastattelivat vieraitaan lääkkeiden ja alkoholin vaikutuksen alaisena, sitä pidettiin osoituksena lahjomattomasta revolverijournalismista. Lehdistössä vastaavat jutut olisivat olleet alinta mahdollista saastaa.

Rantalainen on kertonut Hyvät, pahat ja rumat -ohjelman vaiheista ja joidenkin kohujuttujen taustasta ajankuvassaan Hyvät, pahat ja munat (Johnny Kniga, 2009). Ohjelman tähtitoimittajille kävi sitten niin kuin kävi. Naispuoliset juontajat Asta Leppä ja Ina Nykoppp putosivat kelkasta heti alkumetreillä. Rantalainen sai potkut hakattuaan Ilta-Sanomien toimittajan, Sarasvuo oli sitä ennen lähtenyt sooloilemaan omalla tv-ohjelmallaan. Neil Hardwick sairastui masennukseen, ja Pauli Aalto-Setälä siirtyi uskonnollisen Kotimaa-lehden kautta Seiskaa kustantavan Aller Median toimitusjohtajaksi.

Olen itse tehnyt enemmän tai vähemmän vastenmielistä skandaalijournalismia yli 30 vuoden ajan, joko toteuttavana tai toimeenpanevana työntekijänä. Voin sanoa, että mitään en ole siitä kostunut, paitsi kurkustani. Kaikki, mitä on laulaen tienattu, on mennyt viheltäen taivaan tuuliin. Maailma ei ole muuttunut niiden juttujen ansiosta yhtään sen paremmaksi paikaksi elää.

Sanoin itseni irti Seiskasta pari vuotta sitten ja putosin kirjaimellisesti tyhjän päälle. Koko elämäni ja arvomaailmani joutuivat uuteen puntariin ja elintasoni romahti. Siitä huolimatta en ole katunut ratkaisuani päivääkään. Ilman sitä olisin todennäköisesti juonut aivoni pellolle tai joutunut muumilaaksoon. Se paikka on kaukana Tove Janssonin luomasta paratiisista.

Jos olisin jäänyt Seiskaan, miettisin yhä jokaisesta vastaantulevasta ihmisestä, mitähän luurankoja tuollakin on vaatekaapissaan ja kenen julkkiksen saisi narutettua koukkuun tällä viikolla. Vapaa-aikaa minulla ei sensaatiotoimittajana ollut, koska mietin lomallakin jatkuvasti entistä ilkeämpiä jutunaiheita ja nauroin niille etukäteen mielessäni. En vielä tajunnut, että satuttaessani muita, kohtelin samalla kaltoin itseäni. Ainoat niin sanotut ystävät olivat päällikön paikkaani samassa lehdessä kyttäävät työtoverit.

Nyt osaan onneksi nauttia kaikesta siitä, mitä näen, koen ja saan aikaiseksi. Tattien kerääminen metsästä on paljon mielekkäämpää hommaa kuin julkkisten verotietojen penkominen. Topi Sorsakoski sanoi aikanaan, ettei välitä oikeasti, mitä lehdet hänestä kirjoittavat. Hän ei jaksannut stressata itseään soittamalla lehtiin vaatiakseen oikaisua, vaan hän jätti tekstit omaan arvoonsa. Topin mielestä oli mielekkäämpää seurustella pihapiirissä hyppelevän oravan kanssa. Siinä oli hänelle oravanpyörää kerrakseen.

Nykyinen elämäntyylini on antanut karkean arvion mukaan minulle ainakin kymmenen elinvuotta lisää. Se on pitkä aika, varsinkin, jos sen aikoo käyttää jatkossa mielekkäästi.

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit