Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

nainen kuulemma käyttää pehmeitä arvoja.tehdessään päätöksiä johtaessaan minisreriötä.kun vr paloitellaan missä näkyy tämä pehmeys. 18.09.2017 07:54
hajuherkkyys naisilla kääntyy eduksi. on jälleen yksi syy laistaa työtehtäviä. on ne käsitykset nurinkuriset valtakunnassa.miehillä haisevakin työ on kelvattava. 11.09.2017 08:50
feministit marssi naisten oikeuksien puolesta.mutta kyky hoitaa osuutensa työssä unohtui.samoin vastuu ja velvollisuudet.sama toistuu jatkuvasti. 04.09.2017 08:25
suomi nainen esitteli kreikkalaista miestä uutisissa.kun täällä sosturva parempi. paljonko näitä tapauksia oikein on.viime vuosikymmeninä.me miehet tietenkin maksamme sitä sosturvaa.turha puhua yhteisöllisyydestä. 28.08.2017 08:59
sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Teija Sopanen

Harva julkisuuden henkilö on ollut yhtä rakastettu kuin Teijan Sopanen. Sain kunnian olla hänen esimiehenään Seura-lehdessä lähes kymmenen vuotta. Ilo varsinkin toimituksen naisväen keskuudessa oli suuri, kun toimitusihteeriksi ja sittemmin toimituspäälliköksi asteli 24-vuotias poninhäntäinen mies. Kekkereillä - joita Seurassa piisasi vielä 80-luvulla paljon - sain tanssittaa koko illan toimituksen naisia. Ensimmäisenä parketille minua haki kuitenkin aina Teija.

Teija oli pohjimmiltaan herkkä ihminen, joka jännitti jutuntekoa aivan hirveästi. Seuraan hänet oli palkattu niin sanottuna seurapiiritoimittajana, jonka itseoikeutettuihin työtehtäviin kuuluivat Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä. Toimin yleensä autokuskina, kun piti hakea filmirullia Mariankadun portilta sitä mukaan kuin valokuvaaja oli saanut niitä täytettyä. Meno oli hektistä, ja viimeisenä kyydissä tuli Teija, joka lupaa kysymättä veteli etupenkillä hermosauhuja tupakastaan. Ilmassa kyti aina vähintäänkin katastrofin ainekset, jollei olisi tiennyt, että se oli Teijan tyyli tehdä töitä. Jutut valmistuivat aina ajoissa ja olivat briljantteja.

Teijalla oli laaja tuttavakaarti, varsinkin teatterin ja television puolella. Olihan hänen ensimmäinen aviomiehensä kuuluisa näyttelijä, Matti Oravisto, ja Teija itse tv-kuuluttajana ja missinä ensimmäisiä suomalaisia superjulkkiksia. Hänen elämänsä viimeinen elämänkumppaninsa oli Kouvolan teatterin entinen johtajana toiminut Lauri Väärä, mistä Teija vitsaili tavan tavoin, että oli valinnut puolisokseen väärän miehen. Laajoista kontakteistaan huolimatta Teija ei koskaan uhrannut ystäviään juorulehdistön altltarille. Hänelle oli kunnia-asia pitää lähipiirinsä korrektit välit.

Ystäviään ja työtovereitaan Teija kutsui auliisti kotiinsa Helsingin Kruununhakaan. Itse kävin vielä Seurasta lähdettyäni neuvomassa hänelle tietokoneen käyttöä. Sitä vempelettä hän pelkäsi yli kaiken! Jos jutuntekoon tuli tekninen tai kieliopillinen ongelma, Teija kaivoi minutn esiin vaikka maan alta.Siihen aikaan ei kätytetty kännyköitä. Kerran hän tavoitti minut Lahdessa asuvan äitini kautta. Rouvat keskustelivat pitkään luonteenpiirteistäni ja omituisesta huumorintajustani.

Myöhemmin teimme yhteistyötä Teijan kanssa, kun kirjoitin kirjaani Kissoja ja Kissaihmisiä. Teija oli kissansa kanssa yksi teoksen tähdistä. Haastattelin Teijaa ja kissaa heidän mökillään Suomenniemellä. Päivä oli kerrassaan ihana, ja aurinko paistoi. Valokuvaajani Boy Hulden kahlasi vedessä hakemassa uusia kuvakulmia. Teija perkasi rantakivellä särkiä, ja kissa vahti toimitusta tarkkaavaisesti.

Lauri liittyi päivällisellä seuraamme. Ruoka oli mahtavaa ja Laurin jutut vähintäänkin yhtä hyviä. Mökin rappusilla, kissan kiehnatessä jalkopäässä ja sienikorin äärellä Teija oli kaikkein omimmillaan, ja sellaista Teijaa jäin kaipaamaan.

 


Kolumnistin muut kolumnit