Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Teija Sopanen

Harva julkisuuden henkilö on ollut yhtä rakastettu kuin Teijan Sopanen. Sain kunnian olla hänen esimiehenään Seura-lehdessä lähes kymmenen vuotta. Ilo varsinkin toimituksen naisväen keskuudessa oli suuri, kun toimitusihteeriksi ja sittemmin toimituspäälliköksi asteli 24-vuotias poninhäntäinen mies. Kekkereillä - joita Seurassa piisasi vielä 80-luvulla paljon - sain tanssittaa koko illan toimituksen naisia. Ensimmäisenä parketille minua haki kuitenkin aina Teija.

Teija oli pohjimmiltaan herkkä ihminen, joka jännitti jutuntekoa aivan hirveästi. Seuraan hänet oli palkattu niin sanottuna seurapiiritoimittajana, jonka itseoikeutettuihin työtehtäviin kuuluivat Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä. Toimin yleensä autokuskina, kun piti hakea filmirullia Mariankadun portilta sitä mukaan kuin valokuvaaja oli saanut niitä täytettyä. Meno oli hektistä, ja viimeisenä kyydissä tuli Teija, joka lupaa kysymättä veteli etupenkillä hermosauhuja tupakastaan. Ilmassa kyti aina vähintäänkin katastrofin ainekset, jollei olisi tiennyt, että se oli Teijan tyyli tehdä töitä. Jutut valmistuivat aina ajoissa ja olivat briljantteja.

Teijalla oli laaja tuttavakaarti, varsinkin teatterin ja television puolella. Olihan hänen ensimmäinen aviomiehensä kuuluisa näyttelijä, Matti Oravisto, ja Teija itse tv-kuuluttajana ja missinä ensimmäisiä suomalaisia superjulkkiksia. Hänen elämänsä viimeinen elämänkumppaninsa oli Kouvolan teatterin entinen johtajana toiminut Lauri Väärä, mistä Teija vitsaili tavan tavoin, että oli valinnut puolisokseen väärän miehen. Laajoista kontakteistaan huolimatta Teija ei koskaan uhrannut ystäviään juorulehdistön altltarille. Hänelle oli kunnia-asia pitää lähipiirinsä korrektit välit.

Ystäviään ja työtovereitaan Teija kutsui auliisti kotiinsa Helsingin Kruununhakaan. Itse kävin vielä Seurasta lähdettyäni neuvomassa hänelle tietokoneen käyttöä. Sitä vempelettä hän pelkäsi yli kaiken! Jos jutuntekoon tuli tekninen tai kieliopillinen ongelma, Teija kaivoi minutn esiin vaikka maan alta.Siihen aikaan ei kätytetty kännyköitä. Kerran hän tavoitti minut Lahdessa asuvan äitini kautta. Rouvat keskustelivat pitkään luonteenpiirteistäni ja omituisesta huumorintajustani.

Myöhemmin teimme yhteistyötä Teijan kanssa, kun kirjoitin kirjaani Kissoja ja Kissaihmisiä. Teija oli kissansa kanssa yksi teoksen tähdistä. Haastattelin Teijaa ja kissaa heidän mökillään Suomenniemellä. Päivä oli kerrassaan ihana, ja aurinko paistoi. Valokuvaajani Boy Hulden kahlasi vedessä hakemassa uusia kuvakulmia. Teija perkasi rantakivellä särkiä, ja kissa vahti toimitusta tarkkaavaisesti.

Lauri liittyi päivällisellä seuraamme. Ruoka oli mahtavaa ja Laurin jutut vähintäänkin yhtä hyviä. Mökin rappusilla, kissan kiehnatessä jalkopäässä ja sienikorin äärellä Teija oli kaikkein omimmillaan, ja sellaista Teijaa jäin kaipaamaan.

 


Kolumnistin muut kolumnit