Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23
sale töpeksi sipilän kanssa,oli yhteinen juoni. 17.06.2017 19:57
100 vuotiaan suomen juhlissa unohtuu tarkoituksella.puna-armeijan ja palmen porukan osuus.miten nämä auttoi suomi poloista pysymään jaloillaan. 12.06.2017 08:16

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Koulumuistoja

Viikonvaihteen Ilta-Sanomat kyseli julkkiksilta, miten epäoikeudenmukaisesti opettajat olivat kohdelleet heitä kouluaikana. Mukaan mahtui karmeitakin tarinoita, onneksi ajat ovat muuttuneet - ehkä jopa liiankin kanssa. Opettajan ammatti on tänä päivänä yksi stressaavimmista mahdollisista ja joskus työtä joutuu tekemään väkivallan uhan ja pelon alla.

Omat koulumuistoni oppilaiden ja opettajien välisistä yhteenotoista ovat varsin harmittomia. 60-luvun lopulla ja 70-luvulle tultaessa ei ainakaan suurempien kaupunkien kouluissa lyöty karttakepillä sormille, eikä puukäsityönopettaja raahannut korvasta roikottamalla oppilaitaan arestiin. Kerran jouduin vanhanaikaiseen jälki-istuntoon Keski-Lahden kansakoulussa, mutta tunnin istuminen tyhjässä luokassa oli yhtä puuduttavaa valvovalle opettajalle kuin minullekin, joten sekin kerta lyheni puoleen tuntiin.

Kansankouluaikojen hauskin - joskaan ei mitenkään näyttävin - uloslentoni luokasta tapahtui englannin tunnilla. Opettelimme lausumaan sanaa kaakao englanniksi: cocoa. Aikamme sanaa hoettuamme lähelläni istunut Even Masa, nykyinen Radio Voiman toimitusjohtaja ja päätoimittaja, kuiskasi korvaani: "Lärvätsalo go go!", Kari Kuuvan samannimistä hittiä mukaellen. Sain hillittömän naurukohtauksen ja minut määrättiin käytävän puolelle.

Myöhemmin Lahden yhteiskoulussa mittelöt opettajien kanssa olivat lähinnä jäsentenvälistä sanailua. Englannin opettaja latasi ehkä rankimmin, kun olimme kesäloman jälkeen koko luokka unohtaneet, miten kysymyslauseet muodostetaan. Hän ennusti osalle meistä varsin synkkää tulevaisuutta: "Teistä ei ole kuin ojaa kaivamaan!" Omalta kohdaltani tuo toteutuikin, sillä ylioppilaskesänä kaivoin Tukholmassa talonmiehenä myös ojia. Sinä kesänä opin puhumaan kunnolla ruotsia ja käytän sitä edelleenkin englantia mieluummin.

Voimistelun opettajamme Esa Klinga arvosti yli kaiken hiihtolajeja, suunnistusta ja telinevoimistelua. Uimaseuralaisena ja jääkiekosta innostuneena en kuulunut hänen suosikkioppilaisiinsa, varsinkaan sen jälkeen, kun olin taklannut peliin osallistuneen opettajamme Kisapuiston ulkokaukalossa ja kastellut hänet uimahallissa pommihypyllä viidestä metristä (mitäs seisoi vaatteet päällä liian lähellä altaan reunaa). Lukion viimeisenä vuonna hän ilmoitti koko luokan kuullen keksineensä minulle juuri sopivan urheilulajin: "Se on ammunta. Siinä saat olla makuulla ja pitää toisenkin silmän kiinni." Jäähdyttelin vesipallovuosien jälkeen vielä jonkin aikaa kolmiottelun parissa. Laji koostuu uinnista, maastojuoksusta ja pistooliammunnasta. Sorry, Esukki. Suurin osa meistä ampui molemmat silmät auki! Näin jumppamaikkamme myöhemmin lehdistötilaisuudessa, jossa hän istui Suomen hiihtoliiton toimitusjohtajana vastaamassa Lahden doping-farssia koskeviin kysymyksiin.

Seurakaverini Keskisen Tumppi, joka luo komeaa uraa Helsingissä, lensi kerran ulos ammatinvalinnanohjaajan haastattelusta. Jonotimme vastaanotolle aakkosjärjestyksessä. Koska molemmat olimme jonon alkupäässä ja lähellä toisiamme, sovimme Tumpin kanssa, että hoidetaan palaveri nopeasti alta pois, jotta päästään ajoissa uimahallille. Tumppi, jolla ei ollut harmainta aavistusta, mihin suuntautuisi ammatillisesti, kyseli omia fiiliksiäni ja totesi sitten vastaavansa samalla lailla. Kun ilmoitin opettajalle olevani kiinnostunut psykologiasta, hän lisäsi naureskellen, että sittenhän meikäläinen voisi ruveta vaikkapa ammatinvalinnanohjaajaksi. Ulos tullessani sanoin Tumpille, että vastaa viimeiseen kysymykseen niin, että haluat ammatinvalinnanohjaajaksi. Kaveri teki työtä käskettyä ja sai saatteeksi opettajan vihaiset haukut.

Yksi uskonnonopettajistamme oli niin äkäinen rovasti, että sai meidät jo pelkällä olemuksellaan hiljaiseksi. Miehen lempiharrastus oli pitää pistokokeita, pistareita. Jälleen kerran oli yllätyskokeiden vuoro. Ensimmäinen kysymys kuului: "Millaisia ihmisiä olivat samarialaiset?" Oikea vastaus oli, että fanaattisia. Edessäni istuva Siiran Make, joka pelasi Lahden Namikassa koripalloa ja vaikuttaa nykyään Hollolan puolella, kuuli kysymyksen kohtalokkaasti väärin: "Missä sijaitsi Samaria?" Hän ajatteli luonnostella karkeasti Jeesuksen ajan Palestiinan kartan, josta näkyisi, että Samaria sijaitsi Juudean ja Galilean puolivälissä. Varmistaakseen vielä, että vastaustapa hyväksytään, hän viittasi ja kysyi opettajalta: "Saako piirtää?" Rovasti oli revetä liitoksistaan. Lohdutimme Makea, että kokeile uudemman kerran kuvaamataidon tunnilla.

 


Kolumnistin muut kolumnit