Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

nainen kuulemma käyttää pehmeitä arvoja.tehdessään päätöksiä johtaessaan minisreriötä.kun vr paloitellaan missä näkyy tämä pehmeys. 18.09.2017 07:54
hajuherkkyys naisilla kääntyy eduksi. on jälleen yksi syy laistaa työtehtäviä. on ne käsitykset nurinkuriset valtakunnassa.miehillä haisevakin työ on kelvattava. 11.09.2017 08:50
feministit marssi naisten oikeuksien puolesta.mutta kyky hoitaa osuutensa työssä unohtui.samoin vastuu ja velvollisuudet.sama toistuu jatkuvasti. 04.09.2017 08:25
suomi nainen esitteli kreikkalaista miestä uutisissa.kun täällä sosturva parempi. paljonko näitä tapauksia oikein on.viime vuosikymmeninä.me miehet tietenkin maksamme sitä sosturvaa.turha puhua yhteisöllisyydestä. 28.08.2017 08:59
sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ilen hajatelmat

Ile

Hieman tupakkavalistusta

Kaksi ystävääni sai muistutuksen tupakoinnin vaarallisuudesta. Toinen heistä sairastaa keuhkoahtaumatautia, toisen epäillään sairastavan sepelvaltiomotautia. Lääkärin välitön ohje molemmille oli, että tupakointi on lopetettava. Keuhkoahtauma on lähes yksinomaan tupakoinnin aiheuttama sairaus, sepelvatimotaudin kohdalla taas pienikin tupakoinnin vähentäminen auttaa jatkamaan eteenpäin. Jotkut 40 vuotta polttaneet saattavat väittää kivenkovaan, että tupakonpolton lopettaminen ei enää vanhemmiten kannata - lääketieteelliset todisteet puhuvat kuitenkin jotain aivan muuta.

Oman ikäluokkani toimittajista kuuluun harvinaiseen savuttomaan vähemmistöön. Tupakkaa tuli toki maistettua joskus teini-iässä, mutta siihen se jäi. En ole koskaan tuntenut vetoa sauhuttelua kohtaan, vaikka lapsuuteni leikkimaastoa komisti Klubin komea neonvalomainos Vapaudenkatu 2:n katolla. Ainoa kerta, kun olen saanut tupakanpoltosta selkääni, sattui ollessani viisivuotias. Istuin pihalla polkuautossa ja yritin hurmata naapurin tyttöjä imeskelemällä pihalta löytyneitä sammuneita tumppeja ja laulamalla Irwinin Työmiehen lauantaita. Kun äiti näki poikansa hoilaavan natsa suussa "Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan", käsky kävi heti kotiin.

Ehkä ratkaisevin syy, miksen harkinnutkaan tupakoinnin aloittamista, oli amerikkalaisessa dokumenttielokuvassa, jonka näin entisen Keski-Lahden kansakoulun jumppasalissa kahdeksanvuotiaana. Siinä näytettiin suoraan, millaista jälkeä tupakointi aiheuttaa keuhkoissa sekä keuhkosyöpäpotilaiden kärsimyksiä. Muistan nuo mielikuvat vieläkin erittäin elävästi. Dokumentin rinnalla nykyiset mainoslauseet röökiaskien kyljessä ovat viihdettä lapsille.

Siihen aikaan ei ollut mitään tupakkalakia. Röökiä käytiin hakemassa naapurin tädeille pientä palkkiota vastaan, ja tupakkamainosten iskulauseet osattiin ulkoa. Muistan, että tavallista vahvempi, punainen Boston maksoi kaksi markkaa, ja yläkerrassa asuvan Ossin äiti veti sitä posket lommolla kaksi askia päivässä. Colt iskee miehen makuun, oli yksi sen hetken ykkösmerkin tunnuslauseista. Meidän poikien suussa se vääntyi muotoon Colt iskee miehen katuun. Ja tietysti kisattiin siitä, kuka tuntee eniten tupakkamerkkejä; harvinaisempia olivat silloin Smart ja Partner. Suklaatupakoiden valikoimista löytyi sellaisia tulevaisuuden merkkejä kuin Camel, Chesterfield ja Lucky Strike.

Mutta silti ei tupakointi sytyttänyt meikäläistä, ja hyvä niin, kun seuraa sivusta, miten vaikeaa lopettaminen on. Kysyin äskettäin eräältä kovalta ryyppymieheltä, kumman hän valitsisi kamalassa kankkusessa pakon edessä mielummin, jos vain toinen vaihtoehto olisi saatavilla: kylmän kaljan vai aamuröökin. Hän vastasi, että aamusavukkeen ilman muuta, ilman sitä ei olisi elämää. Vastauksen loppuosa kävisi sinänsä jo lopetusvitsistä, mutta pannaan tähän loppuun silti vielä lyhyt tositarina tupakoitsijoiden maailmasta, ettei peli menisi liian haudanvakavaksi.

Kaverini oli palaamassa Lahden yöstä kotiinsa bussi numero kahdeksalla, jonka toinen päätepysäkki oli silloin Hennalan kasarmeilla. Hän nukahti bussimatkalla ja ajoi kotipysäkkinsä ohi. Kasarmialueen portilla oli vastassa vartiomies, joka tuli kyselemään kulkulupaa. "Onko lupia", hän herätteli hyvään uneen päässyttä matkustajaa. Tämä räväytti silmänsä auki ja vastasi: "Ei oo. Mutta olis punasta Marlboroa..."

Ilkka Isosaari


Kolumnistin muut kolumnit