Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ilen hajatelmat

Ile

Eppu Salminen

Jälkiviisaus osoittaa heikkoa luonnetta, mutta aion siitä huolimatta kehua lahtelaistaustaisen näyttelijän, Eppu Salmisen parin vuoden takaista romaania Lasten ristiretki (Gummerus, 2009). Opus osui käteeni vasta äskettäin, mikä on sääli. Muistaakseni kirja jäi loppujen lopuksi ilmestyessään kuitenkin liian vähän huomiolle. Okei - iltapäivälehdet repivät otsikoita siitä, miten Jussi Parviainen siirsi Epun eri opetusryhmään tämän tyttöystävänsä kanssa, koska Parviaisella oli vakaa aikomus naida oppilaansa elämänkumppania. Kirjassa on toki paljon muutakin herkullista luettavaa. Niin - ja Parviainen sai pakit!

Kirjan sivuilla Salminen vilistää nuorena, yltiöpäisenä punkkarina Lahden yössä siihen malliin, että jopa Loviisankadun sinitakeilla on perässä pysymistä. Näyttelijä on tunnustanut salaiseksi paheekseen harrastaa viuhahtamista, mutta sen lisäksi hänellä on lähes patologinen viehtymys korkeisiin paikkoihin. Lahden keskimmäisen hyppyrimäen kattotasanteella on tullut harrastettua romanttisia hetkiä potentiaalisten tyttöystävien kanssa. Yksi kiipeämiskerta oli kuitenkin koitua kohtalokkaaksi. Salminen näytti teatterikoulussa oppimiaan akrobatiataitojaan seistä käsillään juuri hyppyrimäen korkeimmalla kohdalla. Suoritus päättyi kuperkeikkaan, joka oli mennä överiksi ja kuoleman puolelle. Kuin vaivoin Eppu sai korjattua yli menneen liikesarjan niin, ettei ollut lentää alhaalla siintävän metsän siimekseen.

Teoksen pohjana on Salmisen keväällä 2008 tekemä teatteritaiteen maisterintutkinnon kirjallinen lopputyö. Tuohon lopputyöhön en ole tutustunut, mutta itse romaani on kerrassaan hauska aikalaiskertomus. Ainoana särönä tökkii muutama asiavirhe, jotka Salmisen olisi itsestään selvänä Lahden tuntijana pitänyt tietää oikein. Kertoessaan Mikko Niskasen Mona ja palavan rakkauden aika -elokuvan kuvauksista Salminen sijoittaa Keijupuiston Lahden Liipolaan. Lisäksi hän maalailee Mukkulan uimarannan ja leirintäalueen sijaitsenvan Lahden kupeessa - ikään kuin jossain Vääksyssä.

Aikanaan kirjan varsinainen myyntiargumentti oli autenttinen kuvaus näyttelijäopiskelijan elämästä Jouko Turkan rankkaakin rankemmassa Teatterikorkeakoulussa. Salminen ottaa koulussa heti tilan haltuunsa koulun diktaattoria imitoimalla, mutta saa pian, ja kirjaimellisesti, turpaansa itse. Koulun talonmies toteaa nuorelle tulokkaalle, että täällä on teetetty oppilailla asioita, joista armeijassa kapiainen joutuisi vankilaan.

Turkka ja hänen ylin opetuslapsensa Parviainen paljastuvat todellisiksi seksiaddikteiksi ja valtaa yllä pitäviksi fasisteiksi. Ensin mainittu on päässyt viime päivinä karkuun otsikoita - toinen paistattelee niissä yhä säälittävämpänä kuin koskaan. Historian kulku, näin lyhyessäkin ajanjaksossa, on osoittautunut osan Turkan metodeista olleen hanurista (miehen omaa termistöä käyttäen). Salminenkin on huomannut, että osa niin sanotuista Turkan tähtioppilaista on vaipunut nykypäivänä syvään unhon yöhön. Ne, jotka olivat koululla kovimpia remeltäjiä, fyysisesti rankimpia jätkiä, eivät ole tänä päivänä teatterimaailmassa mitään.

Mutta takaisin Lahteen. Ainakin minulle oli uutinen Salmisen esittelemä ja takavuosina Lahdessa virinneen viuhahduskulttuurin huipentuma - juosta Kirkkokadun länsipäästä alasti Teivaan tanssilavalle ja takaisin. Irwinin Viuhahdus-biisi toki kirvoitti 70-luvun lopussa meitä uimaseuralaisia hulluihin ideoihin, kuka uskaltaisi pelmahtaa alasti ammattikoulun saunalta lähimmässä risteyksessä sijaitsevalle nakkikioskille ja takaisin. Teot eivät onneksi edenneet puheita pidemmälle, mutta että Kirkkokadulta Teivaalle... Pelkkä ajatuskin kirpaisee, kuten se kirpaisi varmasti sitä Salmisen amerikkalaista mustaa kaveria, joka jäi Kisapuiston kohdalla ilkosillaan poliisin haaviin. Lukekaa lisää.

Ja vielä viimeinen tärppi, että kirja varmasti häviäisi kirjaston hyllyistä. Epun stand up -koomikon uralle lähtenyt pikkusisko, Krisse valmistautui koe-esiintymiseen ja kysyi isoveljeltään suosikkivitsiä. Se tulee tässä:

Kaveri on baaritiskillä, kun hänen viereensä istuu hieman rähjäisen oloinen harmaapartainen vanhus. Vanhus kysyy kaverilta, voisiko tämä tarjota hänelle paukun. Mies suostuu, ja vanhus tilaa viskin.

Vanhus kiittää ystävällisyydestä ja haluaa kertoa kiitokseksi tarinan Afrikasta. Mies sanoo kuuntelevansa mielellään. Vanhus kertoo oleensa nuorempana metsästämässä Afrikassa. Eräänä aurinkoisena päivänä he olivat muiden kanssa jäljittämässä isoa sarvikuonoa. Hän oli jäänyt muista jälkeen, kun kapealla viidakkopolulla hänen eteensä hyppäsi yhtäkkiä leijona. "Se ilmestyi tyhjästä eteeni ja karjui näin: WRAAUUUUUGH!"

Vanhus pitää tauon ja sanoo: "Tuli paskat housuun."

Mies nyökkää ja toteaa, että se oli siinä tilanteessa täysin ymmärrettävää. Jos leijona hyppäisi yhtäkkiä eteen, kävisi hänelle luultavasi samoin.

"Ei", vanhus korjaa. "Mulle tuli nyt paskat housuun, kun kerroin tätä juttua."

 


Kolumnistin muut kolumnit