Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Hennalan kasarmialue kasvuympäristönä elää muistoissamme iäti
- Oi jospa oisin saanut olla mukana

Meitä entisiä Hennalan kassun lapsia oli kokoontunut 30.7.2011 arviolta 170 muistelemaan nuoruutemme kasvuympäristöä ja vaihtamaan kuulumisia vuosien varsilta. Useimmat eivät olleet nähneet leikki-ja nuoruuskavereitaan vuosikymmeniin, joten jälleennäkemisen riemu oli sanoinkuvaamaton ja entiset ystävät saattoivat palauttaa mieliinsä lapsuuden kultaiset muistot ja tietysti myös ne kepposet, joita tässä ainutlaatuisessa kasvumiljöössä tuli tehtyä.

Hennala
Hennalan kasarmin lapset kokoontuivat viikonloppuna 30.7. upseerikerholle muistelemaan menneitä


Tunnelma oli hieno ja Hennalan henki voimissaan. Tilaisuuden primus motorina toimi Hennalassa itsekin nuoruutensa viettänyt everstiluutnantti Seppo Toivonen, joka tuntuu ottaneen elämäntehtäväkseen kasarmialueen koko kuvan hahmottamisen ja sen lasten muistojen kokoamisen vaikkapa kirjaksi. Kasarmin lasten elämästä on kirjoitettu jo ainakin neljä kirjaa, joten emme kai mekään jää huonommaksi kuin kanssa sisaremme ja veljemme muilla paikkakunnilla.

Tilaisuus alkoi jo aamulla nautitulla kahvilla, jonka jälkeen lounastimme upseerikerhon ratsuväen salissa maukkaan aterian. Tämän jälkeen Seppo Toivonen piti ansiokkaan historiakatsauksen juhlasalissa, josta lähdettiin sitten opastetuille museokierroksille ja poikettiinhan toki "puominkin"
takana. Meillä kaikilla oli onneksi nimilaput, jotta paremmin tunsimme toisemme, sillä ikä oli tehnyt tepposet itse kullekin vuosien saatossa.
Lopuksi kiertelimme asuntoalueella ja tutustuimme entisiin asuintoihimme.

Haastattelin muutamia henkiöitä ja kysyin, miksi itse kukin heistä oli tullut matkojenkin takaa
tähän tilaisuuteen, vaikka tarjolla olisi ollut mökkeilyä, kuninkuusraveja ja sambakarnevaalia samaan aikaan. Näin metsä vastasi:.
Pisimmältä tullut rouva Qvick Eskilstunasta ( omaa sukua Hämäläinen. Asunut Hennalassa vuosina 36-46)
- Minulle tämä oli elämäni tärkein kasvualusta ja halusin tulla tapaamaan vielä ennen kuolemaani niitä ihmisiä, joiden kanssa jaoimme elämän riemut ja sotavuosien surut. Tämä on kesän ehdoton kohokohta. Eihän täältä voi yksinkertaisesti olla poissa.

Everstiluutnantti Matti Savonjousi piti uskomattoman luennon kasarmi 5 lasten kohtaloista sodan melskeissä ja asekätkentään osallistuneiden upseereiden kohtaloista sodan jälkeen Amerikassa. Hän kiteytti loistavasti, miksi tänne saavutaan tällä joukolla:
- Taustalla on vahva sosiaalinen huolenpito naapureista ja isänmaan rakkaus, velvollisuus ja kunnia isiemme töitä kohtaan.

Seppo Salminen, kasarmi 32 persoona sanoi napakasti:
- Täällä tavataan niitä ihmisiä, joiden kanssa on tehty töitä ja eletty suurin osa elämää.
Juhlien puuhamies Jorma ( Jopi , isokäsi ) Toivonen taas väläytti:
- Missä voi viettää yhtä värikään lapsuuden, kuin suljettujen porttien takana.
Seppo Toivonen taas korosti, että ajan patina kultaa lapsuusvuodet ja näytteillä olleet kuvat kertoivat meistä ja ystävistämme enemmän kuin tuhat sanaa. Hän muistutti myös punavankien armottomista oloista ja heidän kohtaloistaan.

Itse muistelin niitä nuoria kauniita kassun tyttöjä, joita tuli joskus haikailtua ja suukoteltua. Valitettavasti heitä ei ollut paikalla juurikaan.
Keski-ikä oli reilusti yli 70 vuotta ja ainakin minä jäin kaipailemaan 60-luvun nuoria, joita paikalla oli valitettavasti vain kourallinen. Missä piilivät kaupungin hallituksen Ulla Vaara ja muut nykyiset"silmäätekevät."? No ensi kerralla sitten! Elämys se silti oli, vaikka viidakkoposti
olisi saanut kulkea vieläkin hivenen paremmin. Rummutetaan ensi kerralla tehokkaammin ja pistetään postia kulkemaan netissä, facebookissa ja Twittreissä.
Vaihtakaa nyt ainakin kuvia ystävät.

Jussi Melanen
D- talon hunsvotti

 


Ajankohtaista -arkisto