Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


Pyhä pyörillä

Lahdessa vietettiin kirkon suurtapahtumaa Kirkkopäiviä 13.-15.5. Kansaa oli koolla tuhansittäin. Oman ohjelmansa saattoi poimia tarjottimelta, jossa oli tapahtumaa, konserttia, keskustelua, kahvilaa jne. jne.
 
Jokainen löysi varmasi oman suosikkinsa. Minun suosikkini käveli minua vastaan torilla perjantaina puolenpäivän tietämissä. Vastaan tulivat työtoverini Kikka ja Johanna. He työntelivät kasarityyppisiä lastenvaunuja, jossa ei uinunut vauva, vaan pyykkilauta, kynttilä, kukkia, sanoja ja pieni krusifiksi. Pyhä kohtasi minua keskellä perjantaista toria.
Kikka ja Johanna kysyivät haluaisinko viettää heidän kanssaan pyhäkouluhetken. Miksikäs ei? Olinhan  pyhäkoulu minulle tuttu lapsuudesta asti. Sain soittaa tuttua triangelia. Johanna lauloi kauniisti siunauslaulun ja Kikka luki Lasten Raamatusta kertomuksen tuhlaajapojasta. Vielä yhteinen laulu ja triangelin soitto. Kynttilä loisti pyykkilaudalla.
Sain mukaani pyhäkoululehden ja pienen lammastarran.
'Tuntui siunatulta ja iloiselta jatkaa matkaansa lyhyen hetken jälkeen kirkkopäivätorilla. Niin Kikka ja Johannakin jatkoivat matkaansa pitäen kiertävää pyhäkouluaan taas uusille torilla liikkuville ihmisille.
Miten lempeästi ja kauniisti seurakunta tulikaan ihmisten keskelle.
 
Toi oli tosi upea idea, jonain lauantaina vaan vaikka Liipolan raitille, pyhäkoulu on hieno juttu ja meille monille vielä niin tuttu.

Kaarina Koho-Leppänen
oppilaitospastori

 


Kolumnistin muut kolumnit