Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT

Ruokatesti pilkkaa köyhiä

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että poliitikot ovat vieraantuneet arkitodellisuudesta. Yksi malliesimerkki oli vuosina 2014-15 Alexander Stubbin hallituksen sosiaali- ja terveysministerinä toiminut kokoomuslainen Laura Räty, joka ihmetteli julkisuudessa, voiko joku suomalainen ansaita kuukaudessa enää alle 2 600 euroa kuukaudessa. Todellisuudessa tähän ihmisryhmään kuului lähes puoli miljoonaa ihmistä.

Hyväpalkkaiset aikakaus- ja naistenlehtien toimittajat ovat yhtä tietämätöntä sakkia. Anna-lehden toimittaja Hilppa Alanko kehuskeli äskettäin julkaisunsa sivuilla, miten hänen onnistui pysyä hengissä viikko 50 euron ruokabudjetilla. "Olen todella laiska tekemään arkiruokaa kotona. Rakastan ulkona syömistä ja töissä lounaaksi ostan yleensä jotain työpaikan viereisestä kaupasta. Välillä käyn lounaalla työkavereideni kanssa jossain työpaikkaamme lähellä olevista ravintoloista", ulkona syömistä rakastava reportteri paljastaa juttunsa aluksi. Hänen mielestään lounasta ravintolasta ei saa alle kymmenellä eurolla.

Heti alkuun käy selväksi, että testihenkilö venyttää kokeilun sääntöjä itselleen mieleiseksi. Hän painottaa ennakkosuunnittelun tärkeyttä, joten maanantaina ruokalistalla on valmiiksi edellispäivänä tehtyä kaalilaatikkoa, jota voi nauttia lounaaksi ja päivälliseksi ilman rahanmenoa. Aamiaistarpeetkin ovat sopivasti valmiiksi kotona, samoin iltapalan aineet. "Helppoa kuin mikä", kehuu rennoksi oloaan kuvailut toimittaja aloituspäivän jälkeen. Suuri kusetus alkaa pikku hiljaa paljastua.

Tiistaina koekaniini nauttii työpaikallaan ilmaisen brunssin, johon kuuluu, Anna-lehden tavat entuudestaan tuntien, todennäköisesti myös kuohuviiniä. Hän valmistaa päivälliseksi kurkku-tomaattisalaattia ja pasta bolognesea, joiden aineksiin oli edellispäivänä tuhlannut 9,60 euroa. Makaronia löytyy tosin jo valmiiksi kaapista, jonka tarpeista valmistuu myös iltapala. Keskiviikon aamiainen on runsaan ruokavaraston ansiosta edelleenkin ilmainen, ja lounaaksi kelpaa loppu edellispäivän salaatista. "Menen kauppaan ja ostan kesäkurpitsan, porkkanoita, basilikaa, kuorittuja säilyketomaatteja ja ranskankermaa. Olen menossa illalla elokuviin, joten ostan sinne pussin lakritsia. Kauppaan menee 9,50", toimittaja kertoo. Ostoksista valmistuu vihanneskeitto päivälliseksi, mutta iltapalan aineet ovat taas kotona valmiina. Nyt selviää myös testin perimmäinen luonne. Vain ruokamenot lasketaan kuluiksi, ei esimerkiksi elokuvissa käyntiä.

Torstain aamupala valmistuu jälleen oman kaapin antimista, mutta lounaaksi koehenkilömme ostaa 2,85 euron arvoisen valmiskeiton. Sen kyytipojaksi löytyy toimituksesta ylijäänyttä leipää! Työpäivänsä päätteeksi toimittaja kutsuu ystävänsä luokseen syömään. Kuinka ollakaan, kasvislasagne syntyy taas kotikeittiön varastoon jääneistä aineksista. Lisäksi vieras tuo mukanaan jälkiruoan. "En tarvitse tuhtien syöminkien jälkeen mitään iltapalaa ennen nukkumista", testihenkilö kehaisee.

Entäpä sitten se kirottu viikonloppu? Perjantain aamupalan turvaavat kotikaapin loputtomat varastot, ja lounaaksi riittävät etäpäivänä edellispäivien aterioiden jämät. Illalla poikaystävä tarjoaa konsertin jälkeen pitsaa. "Tajuan, että vaikeinta budjettiruokailussa on ruokamenojen vaikea ennustaminen", koehenkilö analysoi. Lauantaina hän syö aamupalansa poikaystävänsä luona, jonka jälkeen ruokahuolto on taattu kummitytön juhlissa. Kotimatkalla juhlista tuhraantuu ikävästi 5,90 euroa valmiina ostettuun vuohenjuustoleipään.

Sunnuntaina toimittaja palkitsee itsensä "ansaitusti ravintolakäynnillä" nautittuaan ensin perinteisen aamupalan - yllätys, yllätys - kotona löytyvistä aineksista. "Iltapäivällä käyn syömässä hyvän salaatin ravintolassa. Sen kanssa juon virvoitusjuoman. Ravintolassa laskuni on 20,90", hän summaa viikon kokemukset. Budjetti-ihmeemme on selviytynyt kunniakkaasti viikon ruokahaasteesta. Koko viikon ruokakustannukset ovat 48,75 euroa, josta lähes puolet on mennyt viimeisenä päivänä ravintolassa salaattiin ja limuun! Budjettiviikon erityishuomiona testihenkilömme mainitsee, että jos hänelle tarjotut ruoat ja valmiina jääkaapissa olevien ruokien hinnat olisi laskettu yhteen, ruokabudjetti olisi ylittynyt selvästi.

Ikävä kyllä 50 euroa viikossa ruokaan on tänäänkin arkea monelle köyhyysrajan alapuolella elävälle suomalaiselle, joita on maassamme viimeisten tutkimusten mukaan 631 000, eli 11,7 prosenttia kansalaisista. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on syventynyt entisestään sitten Laura Rädyn päivien. En tiedä, olisiko Annan toimittajan teksti tulkittavissa piruiluksi köyhille vai edustaako se puhdasta tietämättömyyttä. Toivottavasti kyse on jälkimmäisestä.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit