Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


kirkko

Kipua päin

Todellakin, Kärsimyksen sunnuntai. Siinä se nyt on, tulevan pyhäpäivän kirkollinen otsikko. Varsinainen nimi on 5. paastonajan sunnuntai. Nimikkeet eivät hehku ympärilleen rahtuakaan mitään kiinnostusta herättävää, ainakaan myönteistä. Päinvastoin.

Nimeä emme voi vaihtaa, siispä rohkeasti kimppuun vain. Kärsimyksen sunnuntaista alkoi kaikkein syvin paasto, sillä Hiljainen viikko kärsimyksineen oli alkamassa. Tuota viikkoa kohti kuljemme.
Mutta kuljemme Hiljaista viikkoa, luterilaisittain Piinaviikkoa kohti, auringon verrytellessä säteitään talven jäljiltä, keväisen katupölyn kutittaessa kurkkua tai yöpakkasen kestäviä narsisseja valiten. Emme juuri kärsien. (Kaikkien kärsimys ei toki näy ulospäin, eikä tottele sille varattuja aikoja.)

Tästä ei siis pääse kuin eteenpäin! Saatamme kulkea välillä hymyssä suin. Me nimittäin tiedämme jo edeltä käsin, miten Hiljaisen viikon kärsimykset päättyvät. Entäpä kaikki he, jotka ovat jättäneet suuret kärsimykset taakseen, mutta eivät tiedä tulevaisuudesta edeltä käsin mitään. Kristittyinä tiedämme jo, että kärsimyksen sunnuntaistakin johtaa kulku eteen- ja ylöspäin. Tie on myös ennalta valmistettu. Tehtävämme on omalla tavallamme kulkea niiden rinnalla, joiden tie on vaikea. Me tiedämme kenessä on turva, ja kuka tämän kaiken sai aikaan. Kaikki eivät vielä tiedä.

Johanna Piirola

 


Kolumnistin muut kolumnit