Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


kirkko

Usko on rukousta ja rukous on uskoa

Olen kuullut monen ihmisen vähättelevän omaa uskoaan. "Ei me mitään uskovaisia olla, ihan tavallisia vaan...kovin pientä on tämä meikäläisen usko...". Vaatimattomuus on joissain tilanteessa oikein hyvä ominaisuus, mutta ei aina. On tärkeä muistaa, ettei usko merkitse vain ihmetekojen tapahtumista tai suuria eleitä. Se on pienen ihmisen luottamusta suureen Jumalaan. Se on elämänsä jättämistä Jumalan haltuun.

Uskoaan vähättelevältä ihmiseltä tekee mieli kysyä, rukoiletko sinä joskus. Silloin avautuu uusi näkökulma uskomiseen. Käykin ilmi, että tuo "ei-mikään-kunnon-uskova" rukoilee, huokailee hiljaa ylöspäin, huutaa hädässä Jeesusta apuun, muistaa vanhat, lapsena opitut rukoukset ja käyttää niitä. No, rukoushan juuri on osoitus uskosta. Emme huuda tyhjyyteen, vaan uskomme, että joku kuulee rukouksemme. Osoitamme rukouksellamme, että tarvitsemme apua ylhäältä.

Paastonajan toisen sunnuntain evankeliumissa sairaan pojan isä tulee Jeesuksen luo (Mark. 9:17-29). Hän pyytää: "Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit." Isän usko ei ole vankkumaton, hän on epätoivoinen pojan pahan sairauden edessä eikä jaksa uskoa, että poika voisi parantua. Mutta hänellä ei ole mitään muutakaan avun mahdollisuutta. Jeesuksen mukaan kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Silloin isä huutaa rehellisesti: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" Isän on pakko myöntää kaiken näkevälle Jeesukselle, että hän epäilee, mutta päällimmäisenä on kuitenkin halu uskoa Jeesukseen. Tämän vilpittömän rukouksen Jeesus kuulee. Hän parantaa pojan.

Jumalan tuntee kaiken. Hän tietää suuren tai pienen uskomme ja myös epäuskomme. Hän kuulee jokaisen rukouksemme ja vastaa niihin ajallaan ja tavallaan. Taivaallinen Isä odottaa, että me lapset haluaisimme puhua hänelle usein, että meillä olisi Isälle asiaa. Rukoile siis rohkeasti. Pyydä apua, huokaile elämän keskellä Jumalan puoleen. Rukouksessa uskokin vahvistuu.

Särkiö
Riitta Särkiö

 


Kolumnistin muut kolumnit