Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

joulu ja jooseppi. kyllä miestä syrjittiin raskaimman mukaan.kun vaimo teki temput.tämä touhu vaiennetaan joulun sanomassa. 11.12.2017 09:13
Kansakoulukatu taas pysäköintikieltoon.Kerrostalojen kohdalla kielto molemmilla puolilla katua. 10.12.2017 14:54
teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Jörkka ei petä

15.12.2017

Juhani Melanen

Soteenkaaren päätä ei vaan näy!

15.12.2017

Papin Palsta

Taivaalta tähden valitsen

15.12.2017

Ville Skinnari

Hallitus haluaa rankaista työttömiä

15.12.2017


kirkko

Usko on rukousta ja rukous on uskoa

Olen kuullut monen ihmisen vähättelevän omaa uskoaan. "Ei me mitään uskovaisia olla, ihan tavallisia vaan...kovin pientä on tämä meikäläisen usko...". Vaatimattomuus on joissain tilanteessa oikein hyvä ominaisuus, mutta ei aina. On tärkeä muistaa, ettei usko merkitse vain ihmetekojen tapahtumista tai suuria eleitä. Se on pienen ihmisen luottamusta suureen Jumalaan. Se on elämänsä jättämistä Jumalan haltuun.

Uskoaan vähättelevältä ihmiseltä tekee mieli kysyä, rukoiletko sinä joskus. Silloin avautuu uusi näkökulma uskomiseen. Käykin ilmi, että tuo "ei-mikään-kunnon-uskova" rukoilee, huokailee hiljaa ylöspäin, huutaa hädässä Jeesusta apuun, muistaa vanhat, lapsena opitut rukoukset ja käyttää niitä. No, rukoushan juuri on osoitus uskosta. Emme huuda tyhjyyteen, vaan uskomme, että joku kuulee rukouksemme. Osoitamme rukouksellamme, että tarvitsemme apua ylhäältä.

Paastonajan toisen sunnuntain evankeliumissa sairaan pojan isä tulee Jeesuksen luo (Mark. 9:17-29). Hän pyytää: "Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit." Isän usko ei ole vankkumaton, hän on epätoivoinen pojan pahan sairauden edessä eikä jaksa uskoa, että poika voisi parantua. Mutta hänellä ei ole mitään muutakaan avun mahdollisuutta. Jeesuksen mukaan kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Silloin isä huutaa rehellisesti: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" Isän on pakko myöntää kaiken näkevälle Jeesukselle, että hän epäilee, mutta päällimmäisenä on kuitenkin halu uskoa Jeesukseen. Tämän vilpittömän rukouksen Jeesus kuulee. Hän parantaa pojan.

Jumalan tuntee kaiken. Hän tietää suuren tai pienen uskomme ja myös epäuskomme. Hän kuulee jokaisen rukouksemme ja vastaa niihin ajallaan ja tavallaan. Taivaallinen Isä odottaa, että me lapset haluaisimme puhua hänelle usein, että meillä olisi Isälle asiaa. Rukoile siis rohkeasti. Pyydä apua, huokaile elämän keskellä Jumalan puoleen. Rukouksessa uskokin vahvistuu.

Särkiö
Riitta Särkiö

 


Kolumnistin muut kolumnit