Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20
hollolassa hirvikiväärin luoti ravintolan ikkunan läpi 10.11.2017 17:58
tilastoa isänpäivälle.perheistä joissa yksi vanhempi.äiti ja lapsia 150274.isä ja lapsia 31452.tämänkin muuttamista naiset vastustaa. 06.11.2017 08:23
Nykyään puolueitten mielipiteet on mitä on! Ne eivät kerro enää mitään! Sama, kuin tuuli ruohoa heiluttelisi! 04.11.2017 20:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Huonot ja hyvät uutiset

24.11.2017

Papin Palsta

Protestiliike

24.11.2017

Ville Skinnari

Ketään ei saa jättää yksin

24.11.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Kisapuhetta

Jos totta puhutaan, ajattelin aivan ensimmäiseksi kirjoittaa lähestyvistä Lahden MM-hiihdoista, jotka ovat vielä juhlakisat, mutta ei napannut. En saanut aiheeseen samanlaista odotuksen tunnelmaa kuin vaikkapa pikku koululaisena, jolloin ostettiin luokanvalvojalta ale-hintaan pitkä liuska lippuja Salpausselän kisoihin. Sillä pääsi seuraamaan kaikkia kilpailutapahtumia. Jo pelkästään lipuissa olevien lajien ja kellonaikojen tutkiminen nostatti suunnattoman kisahurmoksen. Se, joka ei liuskaa lunastanut, joutui kisaviikolla odottamaan turhaan kavereita pihapeleihin, sillä kaikki olivat tuolloin Salppurilla ja nauttivat mäkihypyn lisäksi kuumaa kaakaota ja makkaraa.

Jos totta puhutaan, sekoitan mielikuvissa Salpausselän ja MM-kisat edelleenkin keskenään. Niin tekee luultavasti moni muukin lahtelainen. MM-hiihtojen ja Salppurin kisojen ero on siinä, että kaikki MM-kisoihin tulevat kisaturistit miettivät edelleenkin vuoden 2001 doping-skandaalia. Täytyy muistaa, että käryjen vika ei ollut rakkaassa kotikaupungissamme, vaan epärehellisissä urheilijoissa. Lahden pitäisikin olla ylpeä tästä episodista, jolloin suomalainen doping-kupla puhkaistiin. Järjestäjillä oli kanttia taistella puhtaan urheilun puolesta. Meillä ei toimittu kuten Moskovan kesäolympialaisissa, jolloin neuvostoliittolainen kisaorganisaatio yritti saatella kaikenlaisin vippaskonstein omia urheilijoitaan mitaleille.

Jos totta puhutaan, en kiinnostunut kirjoittamisen edetessä MM-hiihdoista yhtään sen enempää. Pitäkää vetenne, hiihtolatunne, kalliit kaljan ja grillimakkaran hintanne, kansainväliset kisaturistinne, oheisohjelmanne ja kisamaskottinne, jota ei saatu edes koskaan synnytetyksi. Niin kauan kun suomalaisurheilijat eivät menesty perinteisissä talvilajeissa, en kiinnittä niihin sen suurempaa huomiota. Vaihdan televisiostakin automaattisesti kanavaa. Lupasihan Ilta-Sanomatkin lopettaa hiihdon uutisoinnin kokonaan suomalaiskäryjen jälkeen...

Jos totta puhutaan, Ilta-Sanomat ei lopettanut.

Jos totta puhutaan, olen tällä hetkellä kiinnostunut huomattavasti enemmän Henri Kontisen edesottamuksista tenniksen nelinpeleissä. Hän on herrasmies ja antaa tekojen puhua puolestaan ja vitsailee lehtimiehille, miten he tarttuvat juttuja tehdessään urheilun sijaan epäolennaisiin aiheisiin, kuten seurustelusuhteisiin tai mahdollisesti aviottomiin lapsiin maailmalla. Lisäksi hän on tällä hetkellä maamme aliarvostetuimpia urheilijoita. Miehen historiallinen Wimbledon-voittokin sekanelinpelissä hukkui viime vuonna Rio de Janeiron suomalaisittain olemattomaan kesäolympiahuumaan. Saatiin sentään yksi pronssi Brasiliasta.

Jos totta puhutaan, pitäisi myös entisten mäkimiehiemme saavutusten romantisointi jo lopettaa ja palkita heitä muutenkin kuin tyhjillä kehuilla vanhoista suorituksista. Eikö joku voisi varata Toni Niemiselle oikeasti ajan sosiaalitoimeen, jossa neuvottaisiin häntä talousasioissa, ettei miehen tarvitsisi kerjätä rahaa iltapäivälehtien sivuilla. Ei meillä kukaan kuole nälkään, ja vuokranmaksuunkin saa tukea. Samalla, joku musiikkialan asiantuntija voisi sanoa suoraan, ettei Matti Nykäsellä ole alun alkaenkaan ollut esiintyjän tai laulajan lahjoja, ettei tämä tituleeraisi itseään musiikin ammattilaiseksi. Taidot eivät parane edes laulutunneilla. Keikoille tullaankin katsomaan lähinnä, onko Nykänen humalassa vai selvin päin. Mutta maailman toistaiseksi kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä tienaa tällä tyylillä elantonsa, eikä siinä mitään.

Jos totta puhutaan, kirjoitin sittenkin MM-hiihdoista, sillä eihän niiden yleisömenestyksellä ole mitään tekemistä Nykäsen laulajanuran, Niemisen rahapulan tai Henri Kontisen sulavan tenniksen kanssa. Tutkiessani tarkemmin tämänvuotista ohjelmaa, huomasin, että ensimmäisenä kisaviikonloppuna olisi ollut mahdollisuus päästä Mielensäpahoittajan metsäkatsomoon, jossa tarjoillaan nuotiokahvit, mustikkakeittoa ja ruisleipää. Tapahtumia selostaa legendaarinen Anssi Kukkonen. Se olisi ollut meikäläiselle purnaajaluonteelle kuin luotu juttu. Mielensäpahoittajan lippupaketit oli myyty kuitenkin hetkessä loppuun. Ihmekös tuo, loistotuote kun on kyseessä.

Jos totta puhutaan, tässä kävi taas kuten kansakoulussa taannoin, kun ei tullut hankittua edullisempaa lippupakettia opettajalta ajoissa. Pitää yrittää keinotella päivälippujen kanssa. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko kroppa - tai tässä tapauksessa lompakko.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit