Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

joulu ja jooseppi. kyllä miestä syrjittiin raskaimman mukaan.kun vaimo teki temput.tämä touhu vaiennetaan joulun sanomassa. 11.12.2017 09:13
Kansakoulukatu taas pysäköintikieltoon.Kerrostalojen kohdalla kielto molemmilla puolilla katua. 10.12.2017 14:54
teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Jörkka ei petä

15.12.2017

Juhani Melanen

Soteenkaaren päätä ei vaan näy!

15.12.2017

Papin Palsta

Taivaalta tähden valitsen

15.12.2017

Ville Skinnari

Hallitus haluaa rankaista työttömiä

15.12.2017


kirkko

Pimeästä kohti valoa

Meillä ihmisillä on elämässämme aina aika ajoin pimeämpiä hetkiä. Hetkiä jolloin tuntuu kuin olisimme luolassa, jossa vastassa on umpikuja, eikä valon kajoa missään. Pimeä itsessään myös saattaa herättää meissä pelkoa. Ainakin itse olin lapsena kova pelkäämään pimeää, enkä vieläkään erityisemmin pidä pimeistä metsistä tai öisistä pimeistä kaduista. On elämässämme sitten pimeä vaihe tai olemme sitten oikeasti pimeässä paikassa, niin saattaa olla että mielikuvituksemme lähtee laukkaamaan. Yksin pimeässä ollessa asiat saattaa tuntua vielä kauheammalta, mitä ne todellisuudessa ovatkaan.

Noissa elämän pimeissä hetkissä meidän tulisi rauhoittua, sillä emme ole yksin. Me emme ole pimeyden peitossa, sillä kanssamme on Jeesus. Onhan Jeesus itse sanonut: "Minä olen valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Virressä 543 Valkeus iankaikkinen lauletaan: "Maailman olet valkeus vain sinä, valtiaani. Kun kohtaa mielen masennus ja haittaa toimintaani, kirkasta, Jeesus, kasvosi, katsahda minun puoleeni ja huolten alta auta." Tämä virrensäkeistö on kuin rukous pimeän hetkellä, kun kaipaamme valoon.

Joskus vain ehkä itse emme katso valoa ja menemme sitä piiloon, jotta emme joutuisi kohtaamaan silmästä silmään Herraa. Joskus olemme niin syvällä pimeydessä, että voi tuntua siltä, ettei valoa tahdo löytyä millään. Silloin meidän täytyy vaan jatkaa etsimistä ja luottaa siihen, että kyllä Herra osoittaa meille jälleen tien kohti valoa. Joskus pienikin kurkkaus kohti valoa, saattaa valaista koko sydämemme niin, että pimeys kaikkoaa ja olemme jälleen valoisalla tiellä.

Niemelä
Anna Niemelä
Launeen srk

 


Kolumnistin muut kolumnit