Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21
miinakentässä paukkuu kuten porvoossa. naisvaltuutettu vain maalaa lasten naamaa.siinä sanomaa lastenoikeuksien päivälle.oma etu näkyy selvästi 20.11.2017 08:28
lasten oikeuksien päivänä.yksikään puolue ei ymmärrä puuttua.kyvyttömien äitien lastensa laiminlyöntiin.vaikka kovasti ovat huolissaan tasa-arvosta. 13.11.2017 08:20

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Ei kannata lokeroida

Jokainen nuori saa kuulla eläessään vanhempiensa tai muiden vanhoillisten ihmisten taholta valituksia, miten ennen kaikki oli paremmin. Kekkosen aikaan muun muassa kesätkin olivat lämpimämpiä. Rock-musiikin saapuminen Suomeen merkitsi monen ahdasmielisen ikälopun mielestä lopullisen rappion alkua, silti siitä on tullut valtakulttuuria, eivätkä nykypäivänä monet pinttyneet rokkarit voi puolestaan sietää taas rap-, eli hip hop -musiikkia.

Totta kai vanhemman sukupolven on helppo löytää vikoja edellisistä sukupolvista - itsekin syyllistyn tähän syntiin vähän väliä. Siitä huolimatta, vaikka armeijan palvelukseen astuva esikoinen ei osaisi vielä solmia kengännauhojaan, hänen apunsa on aina tervetullutta, kun papan ja mamman tietokone menee jumiin. Tai faijan ja mutsin. Ihminen toteuttaa luonnonvalintaa, vaikka persujen kansanedustaja Laura Huhtasaari muuta väittäisi.

Musiikkilehti Soundi palautti viime kuun numerossaan mieliin Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkiston julkaiseman hauskan tiivistelmän 1960- ja 70-lukujen vaihteen nuorisotutkimuksesta, jonka mukaan nuoret voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: epäilyttäviin rasviksiin ja edistyksellisiin poppareihin. Asialla olivat olleet Opetusministeriö ja Yleisradio.

Tämän rankkaakin rankemman "rotuerottelun" mukaan rasvikset suhtautuvat asioihin paikkakuntakeskeisesti, popparit taas tuntevat omakseen niin sanotun kolmannen maailman ongelmat ja suhtautuvat myönteisesti muun muassa kehitysapuun. Rasvikset ovat saman tutkimuksen mukaan konservatiiveja ja kuuntelevat vapaa-ajallaan joko tangoa tai muuta perinteistä viihdemusiikkia. Popparit ovat sen sijaan kiinnostuneempia populaarimusiikin uusista virtauksista. Kun rasviksilla on tapana vetää päänsä täyteen väkevillä alkoholijuomilla, popparit tyytyvät siemailemaan mietoja viinejä ja ovat tutkimuksen terminologiaa lainaten "pilvikansaa".

Loppuleimana tutkimuksessa lyödään, että rasvisten oppineisuus on poppareita alhaisemmalla tasolla. Viimemanitut ovat edenneet kansa- ja ammattikoulua pidemmälle. Tutkimus, jos sitä voi sellaiseksi kutsua, on yhtä korni kuin Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja Leo Mellerin väittämät 1980-luvulla, että soittamalla heavy-musiikkia takaperin, kuulija saa aivoihinsa alitajuisia viestejä paholaiselta. Meller oli tosin unohtanut sen, että kun soittaa country-levyjä takaperin, koirasi palaa harharetkiltään kotiin, autosi peruuttaa itsekseen takaisin talliin, naapuri palauttaa vaimosi ja vapaudut välittömästi vankilasta.

Varsinkin Lahdessa oli olevinaan 1970-luvulla jonkinlainen vastakkainasettelu poppareiden ja rokuiksi kutsuttujen ryhmien välillä. Rokujen keskeisin tunnusmerkki olivat vyötäröltä tiukat, mutta leveälahkeiset housut. Popparit olivat yleensä lukiossa ja käyttivät slipoveria, joka oli jokaisen äidin ja mummon ykköslahja; säästyipähän neulomasta hihoja villapuseroon. Joku tutkija yritti vetää ryhmistä yhdenmukaisuuksia brittikultuuriin, mutta huonolla menestyksellä. Samaa listamusiikkia kuunneltiin, olipa se sitten rokkia, poppia, heviä tai progea. Viimeistään musiikkimaut menivät sekaisin, kun Yleisradion Purkkaa ja jytää -ohjelma kertoi Sweet-yhtyeen siirtyneen lopullisesti raskaaseen leiriin hittisinglellään Teenage Rampage vuoden 1974 alussa.

Toisin sanoen Lahden rokuista ei saatu tutkijoiden ehkä toivomaa suunnanjatkajaa edellämainituille rasviksille. Sana rasvis tuli jälleen tutuksi Grease-elokuvan myötä, 80-lukua lähestyttäessä. Leffan pääosanesittäjien, John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin look ei olisi enää välttämättä istunut sellaisenaan Lahteen ja Kopin aulaan. Elokuvan tunnuskappaleesta suomenkielisen version, Rasvis mä oon, teki Pepe Willberg, jonka hiuslaite on sekin ollut kokonaan oma lukunsa ja aina omaa luokkaansa - kaukana rasvaletistä!

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit