Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

nainen kuulemma käyttää pehmeitä arvoja.tehdessään päätöksiä johtaessaan minisreriötä.kun vr paloitellaan missä näkyy tämä pehmeys. 18.09.2017 07:54
hajuherkkyys naisilla kääntyy eduksi. on jälleen yksi syy laistaa työtehtäviä. on ne käsitykset nurinkuriset valtakunnassa.miehillä haisevakin työ on kelvattava. 11.09.2017 08:50
feministit marssi naisten oikeuksien puolesta.mutta kyky hoitaa osuutensa työssä unohtui.samoin vastuu ja velvollisuudet.sama toistuu jatkuvasti. 04.09.2017 08:25
suomi nainen esitteli kreikkalaista miestä uutisissa.kun täällä sosturva parempi. paljonko näitä tapauksia oikein on.viime vuosikymmeninä.me miehet tietenkin maksamme sitä sosturvaa.turha puhua yhteisöllisyydestä. 28.08.2017 08:59
sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Voittajan kirous

Viikonloppuna pärähti kännykkä soimaan puoli kahden aikaan aamuyöstä. Soittajan nimestä päättelin, että kantakuppilan pojilla on jälleen vedonlyönti menossa, eikä kukaan tajua käyttää nettiä. Ovat sen sijaan päättäneet häiritä minua.
"Moro, sä tiedät varmaan, mikä oli se lehti, jossa Jallu luurasi."
"Apu-lehdessä. Ja luuraa muuten edelleenkin", vastasin.
"Ootko varma?"
"No, takuuvarma, koska meillä oli Seurassa nopat."

Asiaan vihkiytymättömälle kerrottakoon, että Missä Jallu luuraa? on Apu-lehden suosittu lukijakilpailu, jossa etsitään lehden sivuille piilotettua piirroshahmoa, Jallua. Seuran lukijat taas hakevat juttujen sekaan piilotettuja noppakuvioita. Kun nämä kaksi aikakauslehtien entistä jättiläistä taistelivat ykköspaikasta ennen 7 päivää -lehteä, lukijakisat olivat suosittua materiaalia ja palkinnot sen mukaiset. Viikottaisissa arvonnoissa saattoi voittaa kodinkoneita tai kodin elektroniikkaa.

En saanut heti puhelun jälkeen unta, vaan mieleeni palautui toinen soitto - tällä kertaa 1980-luvulta. Seuran tuore numero oli juuri menossa painoon, eli kiire oli kaikkein pahimmillaan. Vastasin pahaa aavistamattomana puheluun, jonka aikana selvisi, että pari viikkoa takaperin lehtemme lukijakisan voittaja oli palkittu tavallista vaatimattomammalla palkinnolla. Äänestä päätellen soittaja oli itäsuomalainen, vanhempi mieshenkilö. Eikä hän peitellyt pettymystään.
"Ja nyt sinä s**tanan ketku kuuntelet, p**kele! Olemme j****kauta vaimon kanssa pitkäaikaisia Seuran tilaajia...", kuului koruttoman yhteydenoton alku.
"No, sehän on hienoa."
"Äläpäs s**tanan juippi keskeytä! Ollaan säännöllisesti osallistuttu teijän h**vetin noppakilpailuun, p**kele! Mutta voittoa vaan ei ole s**tana tullut..."
"Olen erittäin pahoillani. Katsokaas..."
"Älähän rupea sälli, s**tana v**tuilemaan! Nimittäin nyt j***lauta vihon viimein tärppäsi, p**kele!"
"No, mutta onneksi olkoon!"
"Haista sinä kuule pitkä p**ka!. Tiedätkö p**kele, mitä voitettiin. S**tana kolme kappaletta vessaharjoja, h**to! Kerropa nyt s**tanan k***pää, mitä h**vettiä me tehdään niillä, s**tana?!"
"Aivan ensimmäiseksi tuli mieleen, että voisitte pestä niillä suuvärkkinne", vastasin vaistomaisesti, jonka jälkeen kestotilaaja löi luurin korvaani.

Näin jälkikäteen täytyy pyytää nimettömänä esiintyneeltä soittajalta anteeksi kehnoja vuorovaikutustaitojani asiakaspalvelutilanteessa. En tiedä, jatkoiko hän lehtemme tilaamista vai siirtyikö etsimään Jallua pahimman kilpailijamme sivuilta. Olenkin leimautunut työssäni aina enemmänkin juttujen kuin asiakkaiden käsittelijäksi.

Toisaalta en ymmärrä, mitä vikaa vessaharjoissa on. Niillä on vähintään yhtä keskeinen rooli kotitalouksien hygieniassa kuin vaikkapa pesukoneella tai pölynimurilla. Väline saikin lopulta ansaitsemansa maineenpalautuksen 2000-luvun espanjalaisessa tv-sarjassa Serranon perhe, jossa isä Diego käytti sitä tehokkaasti lastenkasvatuksessa. Kun perheenpää ei saanut villejä pojankoltiaisiaan muuten kuriin, hän uhkasi syöttää heille käytetyn vessaharjan. Olisikohan Diego saanut idean paikallisesta Hola!-lehdestä? Nimittäin me suomalaiset emme ole ainoita, jotka rakastavat lukea aikakauslehtiä.

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit