Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17
lisää naisasiaa arvostelua nainen ei salli. arvostelin yhtiön hallituksessa.minut puotettiin hallituksesta.tapahtui 2 minulle mieluisaa asiaa.naiset esitteli jälleen itseään.tämä pieni uutinen suuri asia. 26.06.2017 09:48
naisen tekemiä virheitä kasvattajana. piiloon ei enää voi laittaa.koska määrä on niin valtava.eilenkin oli pakko julkaista.niitä tuloksia mitä nainen on saanut aikaan.opettaja päiväkoti sossu on naisten alaa.tuloksia voi katsella nyt. 19.06.2017 08:23

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


kirkko

Valoa pimeään

Huomenna illan hämärtyessä hautausmaat muuttuvat tuikkiviksi valomeriksi. Kynttilöiden vieminen haudoille ei ole Suomessa kuitenkaan mikään erityisen pitkä perinne. Mutta nykyisin hyvin suosittu, ja kieltämättä vaikuttava.

Usein Pyhäinpäivänä vallitsee ehkä koko vuoden synkein sää. Maa on musta, hyytävä tuuli puhaltaa, ja vedensekaista räntää vihmoo kaikista ilmansuunnista. Kun omaisen haudalle, tai muualle haudattujen muistomerkille asti selviytyy, se kynttilän sytyttäminen vaatii vielä erityistaitoja. Lisäksi olisi kiva, jos liekki myös jäisi palamaan, kun vierailija poistuu kotimatkalle.

Erityisesti jää mieleen se, kun ensimmäisen kerran tekee Pyhäinpäivänä matkan läheisensä haudalle. Sen haluaa tehdä, vaikka eteenpäin puskeminen huonossa kelissä ja kesärenkaat alla ei olisi kovin viisastakaan. Vuoden aikana rajan yli siirtyneiden nimet luetaan yleensä tuolloin kirkossa, ja siinä haluaa olla mukana. Hetki on monella tavalla merkityksellinen.

Pyhäinpäivässä yhdistyvät sekä vanhan kirkon tapa muistella pyhimyksiä, että kaikkien poisnukkuneiden rakkaiden muistaminen. Muistelemme silloin poisnukkuneita pyhiä, koska jo Uudessa testamentissa kristittyjä kutsutaan nimityksellä pyhät. Jeesus puhuu Vuorisarnassaan siitä, ketkä ovat autuaita eli onnellisia (Matt. 5:1-12). Tällaisiksi hän mainitsee hänen tähtensä kärsivät, sillä he saavat palkan taivaassa. Pyhiä olemme, kun olemme Kristuksen omia, emme sinänsä itsessämme. Kaikkia edesmenneitä kristittyjä voimme siis kutsua pyhiksi. Heiksi, joiden kanssa meillä tämän puolen pyhillä toteutuu se "pyhäin yhteys", johon voimme näkymättömästi uskossa liittyä jo täällä, välillä pimeässä maailmassa.

Johanna Piirola
pastori

 


Kolumnistin muut kolumnit