Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

taas kuva kun suomi nainen innokkaan. muuttamassa meitän omaa geeniperimää.sakut ovat yksi suosikki. mutta ei ainut kansa.kuvakin jo kertoo piilottelun epäonnistuneen. kun asia paisuu tarpeeksi isoksi. 16.10.2017 08:21
yle.fi sivuuilla suomi nainen.leveilee taas kuinka hän muutti arabiaan.eikä ole ainoa tapaus.ei ole meillä yhteistä isänmaata. 09.10.2017 09:37
kepun naiset oli seksin oston vaatimassa rangaistavaksi.mutta myynti sallitaan. se oli kepulainen oikeuskäsitys.puolustaa hienostorouvia niinkuin korusuunnittelija rouvan kaltaisia. 02.10.2017 19:09
pesula toimii ,pyykkiä tulee kassi kaupalla. 01.10.2017 14:31
toiko nimen muutos tulosta. kun nimeä muutettiin metsätyömiehestä metsuriksi. saatiinko naiset tekemään 40 prosenttia pöllipinosta.jotta se kiintiö edes täyttyy.tämäkin unehtuu naisilta puhuttaessa siitä tasa-arvosta. 25.09.2017 07:53

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Euroopan sairas mies

20.10.2017

Papin Palsta

Kaikki kääntyy hyväksi

20.10.2017

Ville Skinnari

Elämä ja kuolema

20.10.2017


Ile  ILEN HAJATELMAT
 

Pokemon vastaan Alzheimer

Keskustelu Pokemon Go -mobiilipelistä velloo edelleen kuumana - puolesta ja vastaan. Monet pelaajien tuttavat ovat raportoineet pelin aiheuttamista onnettomuuksista, mutta suurimmaksi osaksi tapaukset ovat rajoittuneet nyrjähtäneisiin nilkkoihin tai vastaaviin pikku tapaturmiin. Maailmalta olemme saaneet lukea toki karmivammistakin kohtaloista. Mutta kuten eräs tamperelainen tuttavani, reilusti jo täysi-ikäinen Pokemon-fani minulle koruttomasti totesi: "Se on osa luonnon kiertokulkua. Jos haluaa eksyä vaikkapa junan alle, se on joko tietoinen valinta tai puhtaasti omaa tyhmyyttä."

Samainen ystäväni antoi myös laajemman reaalipäivityksen Mansesta. Siellä Pokemon-entusiastit ovat vallanneet niin sanotun Pikku Kakkosen puiston Koskipuiston alueella. Ei ole Tamperekaan niin kuin ennen, olisi Junnu Vainio voinut laulaa, jos vielä eläisi. Aikaisemmin, kun television Pikku Kakkonen lakkasi kiinnostamasta, Tampereellakin juostiin ison kolmosen kiilto silmissä.

Pokemon Go on tietysti saanut nuorison pitkästä aikaa joukoin liikkeelle, mikä on pelkästään hyvä uutinen. Tämänhän olen jo pari viikkoa sitten todennut. Joidenkin ikäihmisten mielestä koko villitys on kuitenkin vanhan idean uudelleenlämmittelyä. Lainaan tässä yleisönosastosta nettiin levinnyttä lukijakommenttia, joka selittää harvinaisen tyhjentävästi, mistä oikein on kysymys: "Ei Pokemon mikään uusi peli ole. Me vanhukset olemme pelanneet sitä jo vuosikausia. Etsitään avaimia, silmälaseja, puhelinta jne. Yleensä ne löytyvät."

Tähän liittyen on pakko mainita toinenkin somessa leviävä oivallus. Siinä vanha äiti kysyy muistaakseni tyttäreltään: "Mikäs sen saksalaisen lääkärin nimi oli, joka ryösteli vanhojen ihmisten tavaroita?" Tytär vastaa, että Alzheimer.

Nyt kun Pokemonista kerran vaahdotaan, peliähän kannattaisi ajaa seuraavaksi olympialajiksi, muistuttaahan se erehdyttävän paljon suunnistusta, jolle myös on haikailtu olympiakelpoisuutta. Suomalaisten hyvän suunnistusperinteen perusteella meillä voisi olla ensimmäisenä vuonna hyviä saumoja mitaleille. Yleensähän jo seuraavissa kisoissa muu maailma kirii meidät kiinni omissa leipälajeissamme.

Olin itse kouluaikoinani onneton suunnistaja. Eksyin parikin kertaa Tapanilan metsissä niin perusteellisesti, että jumppamaikkana toiminut Esa Klinga oli jo hälyttämässä susikoirapartiota etsimään. Toisella kertaa kierroksen ensimmäinen rasti oli mahdollisimman lähellä lähtöpaikkaa, eli niitattu hiihtomajan seinään kiinni. Klinga raapi päätään, kun otin yllättäen pikalähdön Messilän suuntaan. Puolustukseksi voin vain sanoa, ettei minua koskaan syytetty dopingista, vaikka veri vetikin jo lukion viimeisellä luokalla kovasti ison kolmosen suuntaan.

Sitäpaitsi Alzheimer iskee välillä jo meikäläiseenkin - tai ainakin Wikipediaan, netissä julkaistavaan ilmaiseen tietosanakirjaan. Kirjoitin viime kolumnissani, että Jouko Turkka olisi toiminut 1970-luvun lopulla Helsingin Kaupunginteatterissa taiteellisena johtajana ja pääohjaajana. Tiedon olin poiminut Wikipediasta. Näyttelijä ja muusikko Petri Liski oikaisi ystävällisesti tämän virheen:

"Jouko Turkka ei missään vaiheessa ollut Helsingin Kaupunginteatterin taiteellinen johtaja, vaan kiinityksensä alusta apulaisjohtaja. Teatterinjohtajana 1.1.1975 - 31.7.1982 toimi isäni Paavo Liski. Turkka oli talossa 1.8.1975 lähtien ja jäi virkavapaalle 1.8.1981. Virka päättyi 31.7.1982. Lisäksi tiedän kertoa, että tittelistään huolimatta Turkka ei tehnyt päivääkään apulaisjohtajan hommia, vaan keskittyi ainoastaan omiin ohjauksiinsa."

Ilkka Isosaari

 


Kolumnistin muut kolumnit