Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

joulu ja jooseppi. kyllä miestä syrjittiin raskaimman mukaan.kun vaimo teki temput.tämä touhu vaiennetaan joulun sanomassa. 11.12.2017 09:13
Kansakoulukatu taas pysäköintikieltoon.Kerrostalojen kohdalla kielto molemmilla puolilla katua. 10.12.2017 14:54
teatteri uutiset.omat mutterit ei yhteiset mutterit.maksetaanko teilläkin osa palkkaa rahana.mitä kaikkea lauseet pitää sisällään. 07.12.2017 08:29
Syy ja seuraus sekoavat singulariteetissa, Melanen! T. Moskovan Mantere. 04.12.2017 16:49
Kiitos tästä taiteeseen liittyvästä Melastelusta! Täyttä asiaa! T. Moskovan Mantere. 25.11.2017 18:21

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Jörkka ei petä

15.12.2017

Juhani Melanen

Soteenkaaren päätä ei vaan näy!

15.12.2017

Papin Palsta

Taivaalta tähden valitsen

15.12.2017

Ville Skinnari

Hallitus haluaa rankaista työttömiä

15.12.2017


Jussi  MELASTELUA
 

1190 euroa ja jako kahteen!

Otsikossa mainittu luku oli Suomessa pienituloisuuden raja vuonna 2014 yhden hengen kotitaloudessa, mikä tarkoittaa noin 14300 euroa vuodessa. Tämä on totuus tänään. Suomen jako kahtia ja eriarvoisuuden lisääntyminen ovat kehitysloikka, kilpailukykyloikka ja hyvinvointiyhteiskunnan loikka taaksepäin.

Köyhyyttä voidaan mitata eri mittareilla ja pienituloisia voidaan luokitella saatujen tukien mukaan tai kuten, EU:ssa niin sanotulla AROPE- indikaattorilla, jossa köyhyys- ja syrjäytymisriskiä mitataan siten, että pienituloisiksi luokitellaan henkilöt, jotka asuvat kotitaloudessa, jonka tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanituloksesta.

Suomessa köyhyys- ja syrjäytyminen selittyy paljolti runsaasta yksinhuoltaja talouksista. Suomi oli pitkään köyhä maatalousmaa, mutta nopean teollistumisen ja tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen avulla se nousi nopeasti maailman vauraimpien kansakuntien joukkoon. Siellä se on pysytellytkin, mutta nyt kansamme uhkaa jakautua kahtia ja köyhimpien kansalaistemme kyky selviytyä jokapäiväisestä elämästä täällä Suomi-neidon polvella, uhkaa vaarantua.

Aloittaessani opiskelun yliopistossa 1960-luvulla tuloerot supistuivat voimakkaasti ja kehitys jatkui pitkälle samanlaisena aina 1990-luvulle saakka, mutta suuressa lamassa Suomi siirtyi kohti globaalia kilpailutaloutta ja tuloerot alkoivat kasvaa ja varallisuus keräytyä yhä harvemmille myös Suomessa.

Meillä koetaan parhaillaankin jopa vakavaakin aineellista puutetta, jos tätä kehitystä lasketaan neljällä mittarilla yhdeksästä. Mittareita ovat maksuvaikeuksien kokeminen, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista tai että taloudella ei ole varaa puhelimeen, autoon tai proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä sekä vaikeus pitää kotia riittävän lämpimänä.

Suomessa kahtiajako näkyy mm. asuinalueiden eriytymisenä sekä jo varhaisessa vaiheessa kouluissa, sosiaalisessa suhteissa ja työelämässä. Tämä tilanne on rakentunut pikku hiljaa ja ikään kuin varkain. Suomessa kaiken maksava keskiluokka on ajettu ahtaalle karsinaan ja meitä hallitsee ehdoton yläluokka, joka hallitsee kokoonsa nähden huomattavan suurta osaa kaikesta varallisuudesta ja omaisuudesta.

Ongelmallisinta Suomessa on kovan köyhyyden ydin. Kansan jakautuminen näkyy siinä, että eri tulokuokissa asuvat ihmiset eivät enää tapaakaan toisiaan; miehet armeijassa ehkä kaksi kuukautta poikkeusoloissa. Nyt Suomessa on tapahtunut jo se, että köyhyys alkaa periytyä vanhemmilta lapsille. Tämä vaikuttaa kaikkeen! Kansallinen kilpailukykymme on seissyt aiemmin koulutuksen-, oikeusjärjestelmämme, infrastruktuurimme ja hyvän terveyshuoltomme varassa, mutta nyt kannustinloukot tukitaan ja kaikki kilpailutetaan yli kansallisten rajojemme.

Köyhyydestä voidaan syyttää saamattomuutta, epäonnistumista, sairautta, toista kulttuuria ja vaikka mitä, mutta tosiasia on se, että rakenteellista köyhyttää voitaisiin vähentää, jos me suomalaiset välittäisimme
enemmän toinen toisistamme.

Juhani Melanen


Kolumnistin muut kolumnit