Logo

Eteläisen Lahden lähiölehti kerran viikossa

Vapaa sana

sisäiset uhat selvitettävä sanoo kanerva. poliitikko ei ymmärrä näköjään uhkia. on meillä siinä poliitikko.no ainakin naisten tekemät vääryydet.jotka on selvittämättä.kyvyttömät pois paikoiltaan. 21.08.2017 08:42
Kysyisin nyt. Saako tänne kirjoittaa, vaikka ei osaakaan. Aloitukset pienellä ym.söherrystä. Jos olis edes asiaa, niin vielähän sen saattaisi kestää. 20.08.2017 18:43
meillä moni ei ymmärrä lukemaansa.ja nämä samat on sitten tekemässä päätöksiä.kun tekee ratkaisuja täytyisi ymmärtää mitä tekee.seuraukset on senmukaiset mitä nyt on. 17.08.2017 11:42
kirkon edustajat kerjää minulta rahaa. sitten muka kirkko avustaa köyhiä.missä se jumala ja enkelit olikaan.näidenhän se piti auttaa.mihin siinä minua tarvitaan. näyttäs se jumala enkeleineen kykynsä.eikä minulta pyytelisi apua. 10.08.2017 10:08
lasten erilainen pahoinvointi senkun paisuu.naiset vain vaikenemalla salaa osuuttaan.naiseltakin otetaan lapsi huostaan.kun ei kykene kasvattajana huolehtimaan.vähänä on naisten kyvyt.kun eivät ymmärrä kyvyttömyyttään. 04.07.2017 12:17

Yksi plus yksi on :
   Vapaa sana -arkisto

Kolumnistit

Ilkka Isosaari

Toisistaan vieraantuneet suomalaiset

18.8.2017

Juhani Melanen

Brändi Lahden sietämätön hilpeys

18.8.2017

Papin Palsta

Jumalan tie

18.8.2017

Ville Skinnari

Lyhyt kesä ja pitkä syksy

18.8.2017


kirkko

Tuhlaajapojan paluu

Nuori mies matkusti junassa. Hän vaikutti hermostuneelta. Välillä hän nousi seisomaan ja istahti taas alas.
- Hermostuttaako sinua joku asia? kysyi vastapäätä istuva vanhempi mies. Nuori mies oli pitkään hiljaa. Nähdessään toisen kysyvän katseen, hän alkoi lopulta kertoa tarinaansa.
- Läksin kotoa ovet paukkuen, kun täytin 18. Riitelin vanhempieni kanssa, puhuin heille rumasti ja haistattelin. Vannoin myös, etten palaa enää kotiin. Muutin kaupunkiin, elämäni oli hyvin levotonta ja ajauduin huumeporukoihin. Lopulta jouduin vankilaan ja istuin neljä vuotta. Äitini ehti sillä aikaa kuolla.

Kyynel vierähti nuorukaisen poskelle.
- Pääsin eilen pois vankilasta, jatkoi nuori mies. En kehdannut soittaa isälleni, mutta kirjoitin muutama päivä sitten hänelle kirjeen ja kysyin, voisinko kuitenkin tulla käymään kotona, vaikka kerran vannoin, etten enää ikinä tule. Kotitaloni on aivan radan vieressä. Pyysin, että jos isälleni sopii, että tulen kotiin, hän laittaisi valkoisen kankaan omenapuun oksaan merkiksi, että voin tulla. Mutta nyt jännittää niin, etten taida uskaltaa katsoa, näkyykö siellä mitään merkkiä. Kohta olemme kotini kohdalla. Voisitko sinä katsoa niitä omenapuita, kun juna menee siitä ohi? kysyi nuori mies.
- Toki voin, vastasi vanhempi mies. Kun juna hetken päästä sujahti talon ohi, nuori mies hautasi kasvonsa käsiinsä ja vanha mies tähyili pihaan. Hän oli aivan hiljaa.
- Näkyikö mitään? kysyi nuorempi mies hieman tuskaisella äänellä, kun toinen oli vain vaiti.
- Olipa erikoinen näky, sanoi vanha mies hiljaa.
- Ei siellä ollut vain yhtä valkoista liinaa; siellä oli niitä varmaan kolmekymmentä. Omenapuun kaikki oksat olivat täynnä valkeita liinoja.

Maailmassa on paljon tuhlaajapoikia ja -tyttöjä. Kuuluisin heistä on ehkä hän, josta kerrotaan Luukkaan evankeliumin luvussa 15. Samassa luvussa sanotaan, että taivaassa on suuri ilo jokaisesta, joka nöyrtyy kääntymykseen. Ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus toteaa jopa näin: "Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa" (Luuk. 15:7).

Meille jokaiselle on tie auki taivaan kotiin. Jeesus avasi sen ristinkuolemallaan. Hänelle kukaan ei ole liian heikko tai liian huono. Sinä kelpaat Jumalalle. Et sen tähden, mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä, vaan yksin armosta, Kristuksen tähden! Sinuakin kutsutaan kotiin.

Timo Pokki

 


Kolumnistin muut kolumnit